Ilmastonmuutos muuttaa eläinten hyvinvoinnin edellytyksiä

Ilmastonmuutos vaikuttaa niin ihmisten kuin muiden eläinten hyvinvointiin: se rajaa elämiseen, asumiseen ja ruoantuotantoon soveltuvia alueita, köyhdyttää elinympäristöjä, vähentää luonnon monimuotoisuutta ja ajaa populaatioita ahtaalle. Eläintuotannolla on oma ilmastovaikutuksensa, jota pyritään pienentämään muun muassa eläinjalostuksen keinoin. Tuotannon tehostamista tavoitteleva jalostus muokkaa tuotantoeläinten perimää entistä kapeammaksi ja tuotanto-ominaisuuksien kannalta paremmaksi, mutta tehokkuuden hintana on usein eläinten hyvinvointi. Miten ilmastokestävä ruoantuotanto ja eläinten hyvinvointi olisi mahdollista yhdistää?

Kestävyyden kaikki lajit saatava samaan pakettiin

Kotieläinten määrää maailmassa kasvatetaan jatkuvasti vastaamaan ihmisen ja lemmikkieläinten eläinperäisen ruoan kysyntään. Kotieläinten rehun tuottamiseksi taas käytetään huomattavia maa-aloja, vaikka osin samoilla viljapelloilla saisimme tuotettua ruokaa suoraan itsellemme. Luonnonvaraisten eläinten elintila pienenee ja niiden populaatiot hupenevat huolestuttavalla tahdilla. Ympäristön ja ilmaston tilaa on mahdollista parantaa vähentämällä lihankulutusta huomattavasti, eikä se ole haitaksi ihmisen terveydellekään (Tilman & Clark 2014; Alexander ym. 2016).

Kestävässä ruoantuotannossa on otettava huomioon kaikki kestävyyden näkökohdat, ei vain yksittäisiä tekijöitä (Broom 2019). Kun ruoantuotannon järjestelmiä arvioidaan, kestävyyden kaikki osatekijät on mitattava tarkasti: ihmisten ja muiden eläinten hyvinvointi, biologinen monimuotoisuus, työntekijöiden tyytyväisyys, maankäyttö, vedenkäyttö, kuluttajien tuotteesta maksama hinta, kasvihuonekaasujen tuotanto ja haitallinen ravinteiden, kuten typen ja fosforin, kertyminen väärään paikkaan.

Ihmisten on huolehdittava eläinten mahdollisuudesta sopeutua ihmisen aikaansaamaan ilmastonmuutokseen (Pepper 2019). Eläimet eivät ole ilmaston lämpenemisen syntipukkeja, vaikka esimerkiksi tuotantoeläiminä pidettävät naudat ilmastonmuutosta nopeuttavatkin. Eläinten hyvinvointi unohtuu usein elinkaari- ja kestävyysarvioissa (Scherer ym. 2018), ja tuotantoeläinten hyvinvointi huomioidaan heikosti ilmastonmuutoksen hillitsemisstrategioissa (Shields & Orme-Evans 2015).

Lehmä maksaa korkeasta tuotoksesta hyvinvoinnillaan

Ruuantuotantoa pyritään tehostamaan, ja tehostamiskeinoista osa jopa heikentää eläinten hyvinvointia. Esimerkiksi lypsylehmien maitotuotos on jalostuksen myötä parantunut huomattavasti. Kun yhdestä lehmästä saadaan enemmän maitoa, tarvitaan vähemmän lypsylehmiä, mikä on ympäristön kannalta parempi kuin suurempi määrä pienituottoisia lehmiä. Jalostuksen aikaansaamalla korkealla maitotuotoksella on kuitenkin hintansa. Tuotokseen painottuva jalostus on aiheuttanut lehmille esimerkiksi kivuliasta ontumista ja utaretulehduksia, jotka ovat yleisiä lehmien hyvinvointiongelmia.

Korkeatuottoisten lehmien elämä on lyhyt, joten uudistuseläimiä tarvitaan usein. Aika vasikasta tuottavaksi lypsylehmäksi kestää reilut kaksi vuotta. Tuona aikana nuori nauta kuluttaa resursseja ja tuottaa kasvihuonekaasupäästöjä, mutta ei tuota ihmiselle mitään syötävää. Korkeatuottoinen lehmä on hoidon lisäksi vaativa ravitsemuksen suhteen. Sen energiantarpeen tyydyttämiseen ei pelkkä karkearehu riitä, vaan tarvitaan lisäksi korkeaenergisempiä viljelykasveja, joita voisi käyttää suoraan ihmisravitsemuksessa kierrättämättä niitä eläinten kautta. Korkeatuottoiset lypsylehmät ovat myös erityisen herkkiä ilmastonmuutoksen myötä lisääntyvän kuumuuden aiheuttamalle stressille (Hempel ym. 2019).

Myös ilmastoystävällinen broileri kärsii hyvinvointiongelmista

Lihavalinnoista ilmastoystävällisin vaihtoehto on broileri, mutta pienen hiilijalanjäljen hintana ovat kasvun tehostamisesta seuranneet terveys- ja hyvinvointiongelmat (Shields & Orme-Evans 2015). Broileri kasvaa nykyisin yli neljä kertaa nopeammin kuin vielä 1950-luvulla. Linnut kasvavat teuraskokoon viidessä viikossa, mikä on ilmaston kannalta tehokasta ja ympäristöystävällistä.

Nopean lihasten kasvun varjopuolena on, ettei lintujen luusto pysy kasvunopeudessa mukana. Myös sydän ja verenkiertoelimistö ovat kovilla. Jopa kolmanneksella broilereista on teurasikään mennessä jalkaongelmia, jotka näkyvät ontumisena ja kävelyn vaikeutena. Ongelmat ovat todennäköisesti linnuille kivuliaita. Kun huomioidaan yksittäisten eläinten hyvinvoinnin tila ja eläinten lukumäärä, suurin eläinten hyvinvointiongelma maailmassa ovatkin juuri broilerilintujen jalkaongelmat (Broom 2017).

Jalostuksen ja eläintenpidon tavoitteita on mahdollista muuttaa

Eläinjalostuksella tavoitellaan usein eläinten suorituskyvyn kasvattamista talouden, tehokkuuden ja myös ilmastoystävällisyyden nimissä, mutta eläinten hyvinvoinnin kustannuksella. Jalostuksen tavoite on mahdollista muuttaa: tavoitteeksi voidaan ottaa sekä ilmaston että hyvinvoinnin kannalta paremmin sopeutuvat eläimet, jos tahtoa ja painetta siihen on riittävästi.

Vaihtoehtoja on olemassa myös eläinten pito- ja kasvatusympäristöjen suhteen. Globaalissa mittakaavassa nurmikasvien lisäksi pensaita ja puita sisältävät metsälaitumet ovat tehokkaita hiilensitojia (Broom 2019). Niiden käyttö lisää huomattavasti luonnon monimuotoisuutta, vähentää kasvihuonekaasujen tuotantoa tuotantoyksikköä kohti, säästää vettä ja parantaa laiduntavien eläinten hyvinvointia.

Suomen mittakaavassa toimiva järjestelmä voisi olla eläinten kasvatus luonnonlaitumilla tai niityillä. Ruotsissa niittylihaa on kuluttajien saatavilla jopa joissakin päivittäistavarakaupoissa; Suomessa tällaisten lihalaatujen tuottajien tuotteita saa vain suoramyynnistä. Metsälaitumia, luonnonniittyjä ja perinnebiotooppeja ei kynnetä eikä kylvetä, eikä sinne viedä ulkopuolelta kasvinsuojeluaineita tai ravinteita siellä laiduntavien eläinten lannan lisäksi. Näiden laidunten kantokyky on rajallinen, mutta riittävän pienellä eläinmäärällä niiden käyttö tuottaa monenlaisia hyötyjä.