Mahdollisuus toteuttaa luontaisia käyttäytymistarpeita on olennainen osa eläimen hyvinvointia. Käyttäytymistarve tarkoittaa eläimen normaalin kehittymisen sekä fyysisen ja psyykkisen hyvinvoinnin ylläpitämiseksi välttämätöntä käyttäytymistä. Vaatimus eläimen mahdollisuudesta tiettyjen olennaisten käyttäytymistarpeiden toteuttamiseen on kirjattu useaan kohtaan eläinten hyvinvointilain luonnoksessa.
Käyttäytymistarve on olemassa olosuhteista riippumatta
Eläimen tarve käyttäytyä tietyllä tavalla on olemassa riippumatta siitä, onko käyttäytyminen eläimen elinympäristössä mahdollista ja pääseekö eläin toteuttamaan käyttäytymistä. Esimerkiksi naarassika eli emakko pyrkii rakentamaan porsimispesän ennen porsimista eli synnytystä, oli siihen mahdollisuutta tai ei. Lemmikkikissa taas saalistaa – jos hiirten pyynti ei ole mahdollista, kissa voi saalistaa ihmisvarpaita tai mieluiten tähän tarkoitukseen varattua lelua. Jos olennaisen käyttäytymistarpeen toteuttaminen ei ole mahdollista, eläin turhautuu ja stressaantuu. Käyttäytymistarpeen patoutuminen voi aiheuttaa eläimelle terveysongelmia tai haitallisia käyttäytymismuutoksia.
Käyttäytymistarpeet lakiluonnoksessa
Lakiluonnoksessa mainitaan, että eläimiä on hoidettava mahdollistaen niille liikkumiseen, lepoon, kehon huoltoon, ravinnon etsintään tai muuhun vastaavaan toimintaan sekä sosiaalisiin suhteisiin liittyviä olennaisia käyttäytymistarpeita. Tarkoituksena on turvata eläimen fyysinen ja psyykkinen hyvinvointi. Samat käyttäytymistarpeet löytyvät kohdasta, jossa määritellään ne eläinlajit, joita voidaan pitää tuotanto- tai sirkuseläiminä tai kiertävissä eläinnäyttelyissä (ns. positiivilista, lakiluonnoksen liite 1). Tässä yhteydessä käyttäytymistarpeiden toteutumisen mahdollisuus olisi ehtona näiden eläinten pidolle.
Jatkuva kytkeminen ja liikkumisen rajoittaminen kielletään – mittavin poikkeuksin
Eläimen pysyvän pitopaikan on lakiluonnoksen mukaan oltava sopiva yllämainittujen käyttäytymistarpeiden tyydyttämisen. Eläintä ei saa pysyvässä pitopaikassa pitää jatkuvasti paikalleen kytkettynä eikä sen liikkumista jatkuvasti rajoittaa kääntymisen estävillä rakenteilla.
Luonnoksen mukaan lypsylehmiä ja hiehoja saa kuitenkin jatkossakin pitää parsinavetassa paikalleen kytkettyinä. Myös emakoita ja ensikoita saa edelleen pitää kääntymisen estävissä porsitushäkeissä, mikä on yleinen käytäntö kotimaisessa porsastuotannossa.
Taloudelliset perusteet dominoivat
Syyt lypsylehmien ja emakkosikojen käyttäytymisen rajoittamiseen ovat taloudelliset. Sianlihantuotannon kannattavuus on ollut huono jo vuosia, vaikka possu on ollut perinteisesti suomalaisten suosikkiliha; esimerkiksi vuonna 2016 jokainen suomalainen söi keskimäärin 35 kg sianlihaa, ja tätä varten reilut kaksi miljoonaa sikaa teurastettiin.
Toisin kuin häkissä porsiva, vapaana porsiva emakko pystyy karsinassaan hieman liikkumaan ja kääntymään ympäri. Tällaiseen ns. vapaaporsitukseen siirtyminen tarkoittaisi investointeja sikalarakennuksiin, eli kustannuksia, joita hallitusohjelman mukaan ei saa lakiuudistuksen yhteydessä tuottajille syntyä. Emakkojen pitempiaikaisesta liikkumisen rajoittamisesta tiineytyksen yhteydessä eli niin kutsutuista tiineytyshäkeistä sen sijaan ollaan lakiluonnoksen mukaan luopumassa 15 vuoden siirtymäajalla.
Siirtyminen parsinavetoista pihattonavetoihin, joissa lehmiä ei kytketä paikoilleen, vaatisi niin ikään rahaa. Maatalouden rakennemuutoksen myötä siirtymä tosin on jo käynnissä ja etenee vauhdilla: lypsylehmistämme jo yli puolet elää pihattonavetoissa, ja uusia yhteiskunnan tuella tehtyjä parsinavetoita on rakennettu vain muutamia vuosittain. Parsinavetoiden uskotaan häviävän luontaisen poistuman kautta sitä mukaa kuin rakennukset tulevat tiensä päähän. Siirtymäsäädöksiä ei tässä yhteydessä lakiin esitetä. Muiden kuin maidontuotantoa varten pidettävien nautojen osalta mahdollisuus jatkuvaan paikalleen kytkemiseen loppuisi uuden lain myötä viiden vuoden siirtymäajalla.
Lain vaatimuksia voidaan tarkentaa asetuksin
Eläinten hyvinvointilakiluonnos jättää useita mahdollisuuksia tarkentaa säädöksiä valtioneuvoston asetuksilla. Näin ollen myös eläinten mahdollisuuksia olennaisten käyttäytymistarpeiden toteuttamiseen voidaan myöhemmin lisätä ja tarkentaa alemmanasteisin säädöksin.
Seura- ja harrastuseläinten sekä tuotantoeläinten hyvinvoinnin neuvottelukunnat ovat määritelleet eläimille olennaisia käyttäytymistarpeita; katso määritelmät täältä.
Voit antaa lausunnon käyttäytymistarpeiden merkityksestä ja toteutumisesta uuden lain puitteissa osoitteessa lausuntopalvelu.fi. Käyttäytymistarpeita käsitellään esimerkiksi lakiluonnoksen luvussa Eläinten hoito, 21 § hoidon yleiset vaatimukset.