Eläinten hyvinvoinnista kertovien tuotemerkintöjen suosio maailmalla kasvaa. Esimerkiksi Tanska on vastikään lanseerannut oman valtiollisen, kolmiportaisen merkintäjärjestelmän sikatuotannon hyvinvointitakeeksi, Saksa tulee kovaa vauhtia perässä, ja perinteisesti eläinten hyvinvoinnista huolestuneessa Iso-Britanniassa on jo kauan ollut useampiakin hyvinvointimerkkejä. Toiveissa on, että samantyyppinen merkintäjärjestelmä olisi pian todellisuutta meilläkin.
Eläinten hyvinvoinnin tuotteistaminen Suomessa vähäistä
Tuotantoeläinten hyvinvoinnista viestiviä valvottuja merkintäjärjestelmiä ei vielä kotimaan markkinoilla ole nähty. Meillä löytyy kyllä tuottajia sekä yksittäisiä tuotemerkkejä, joissa panostetaan eläinten hyvinvointiin lakisääteistä minimiä enemmän. Tuottaja voi suoramyynnissä saada tällaisista tuotteista paremman hinnan kuin tavanomaisista tuotteista, mutta suuren meijerin tai lihatalon merkin alla marketissa eläimen hyvinvoinnin lisäarvoa ei myydä.
Esimerkiksi ympäri vuoden ulkoilevien ja laiduntavien pihattonavetan lehmien maito menee meijerissä samaan purkkiin kuin parsinavetan tai lehmiä laiduntamattoman pihattotilan maito. Tuotteen lisäarvo ei tule missään näkyviin kuluttajalle, eikä maidontuottajan tilille kilahda korvausta muun muassa jaloittelutarhojen perustamisen ja laitumien ylläpidon korkeammista tuotantokustannuksista ja eläinten hyvinvoinnin huomioinnista. Käytännössä vain luomutuotteiden ostaja saa säädösten ja viranomaisvalvonnan nojalla takuut sille, että eläinten hyvinvointi on tuotannossa huomioitu tavanomaista laajemmin.
Tuotantoeläinten hyvinvointi kuitenkin kiinnostaa ja huolestuttaakin suomalaisia: eurobarometrin mukaan 99 % kansalaisista pitää sitä tärkeänä, ja 90 %:n mielestä eläimiä pitäisi suojella nykyistä paremmin. Asenteet ovat samansuuntaisia muuallakin Euroopassa, jossa eläinten hyvinvointimerkityillä tuotteilla on kysyntää esimerkiksi Sveitsissä, Iso-Britanniassa ja Alankomaissa.
Pelkkä suomalaisuus ei enää riitä
Suomessa on perinteisesti ajateltu, että eläinsuojelulakimme on jo niin tiukka ja eläinten hyvinvoinnista huolehtiminen niin hyvissä käsissä, ettei parannettavaa juuri ole. Suomalaista ruokaa on – syystäkin – pidetty turvallisena ja puhtaana, ja sitä se on edelleen. Vientimarkkinoilla on nyt kuitenkin todettu, ettei pelkkä suomalaisuus myyntivalttina riitä. Samaan aikaan ulkomailta tuodaan meille muun muassa liha- ja maitotuotteita, joiden tuotannossa suomalainen lakitaso toisinaan ylitetään, useimmiten alitetaan.
Hallitus linjasi periaatepäätöksessään julkisten ruokahankintojen osalta, että hankintoja on tehtävä vastuullisin perustein. Hankintakriteerinä ei tarvitse käyttää ainoastaan edullista hintaa, vaan tuotteen laatua, kuten eläinten hyvinvoinnin huomiointia, on suotavaa painottaa. Vastuullisten ruokahankintojen tueksi tehty opas listaa ja avaa kriteerejä, joiden perusteella kunta tai muu julkinen taho voi hankkia laadukasta, vastuullisesti tuotettua (kotimaista) ruokaa. Terveydenhuoltoa lukuun ottamatta eläinten hyvinvoinnin kriteerien valinta ei ole ollut aivan helppoa, eikä niitä kaikkien eläinten, kuten kalojen osalta ole oppaassa huomioitu. Hyvinvointimerkintä tuotteessa auttaisi kohdistamaan hankintoja eläinystävällisiin vaihtoehtoihin, ja merkintä voisi itsessään toimia eettisesti tuotetun ruoan hankintakriteerinä niin julkisella kuin yksityisellä sektorilla.
Kuluttaja päättää kaupan valikoimista
Kotimainen kauppaketju on omissa selvityksissään todennut, että erityisesti nuoret ja naiset painottavat ruokavalinnoissaan laatua, vastuullisuutta ja eläinten hyvinvointia. Nuorista naisista huomattava osa on perheenäitejä, ja ruokaostoksilla käyvien perheenäitien vaikutusvaltaa asiakasryhmänä ei kannata aliarvioida: he päättävät monen tuotteen kohtalosta. Jos perheenäiti vaihtaa epäeettiseksi kokemansa lihapullat kauranöyhtään tai hernehärdelliin, sen huomaa iso kauppaketjukin. Toisaalta kuluttajien valmiudet ja mahdollisuudet löytää, hankkia ja valmistaa ruokaa laadukkaista ja eettisesti tuotetuista raaka-aineista tai valmisteista eivät ole yhtäläiset, ja tämä kuilu näyttää Suomessa kasvavan koko ajan.
Tuottajista löytyy potentiaalia
Miten sitten kotieläintuottajat voisivat vastata eläinten hyvinvoinnin huomioivien vaihtoehtojen kasvavaan kysyntään? Tuotantomme on pitkälti sopimuspohjaista, muutaman suuren yhtiön määrittelemää ja samalla suurin osa tiloistamme on edelleen perheviljelmiä. Suuren, mutkikkaan koneiston läpäiseminen tuottajasta kuluttajaan asti eläinten hyvinvointi edellä ei käy noin vain.
Eläinten hyvinvoinnin lisäarvoa voi olla monenlaista: se voi liittyä esimerkiksi eläinten luontaisten käyttäytymistarpeiden tyydyttymiseen, hyvään terveyteen tai kunnioittavaan kohteluun. Lisäarvon sisältöä määrittelevät omalta osaltaan niin tuottajat kuin kuluttajat, teollisuus, kauppa, viranomaiset ja kansalaiset. Perinteisten markkinoiden ja julkisen vallan ohella uudella aktiivisella ruokapolitiikalla on merkitystä eläinten hyvinvoinnin edistämisessä.
Tuottajat ovat tärkein tekijä eläintuotteiden hyvinvointimerkintöjen edistämisessä – tai jarruttamisessa, jos niikseen tulee. Saksassa tutkittiin vastikään kotieläintuottajien asennoitumista eläinten hyvinvoinnin merkintäjärjestelmiä kohtaan. Tuottajissa erottui kolme jokseenkin yhtä suurta ryhmää: skeptiset, epävarmat ja positiivisesti merkintäjärjestelmiin suhtautuvat. Kaikille ryhmille oli yhteistä horjuva usko eläinten hyvinvoinnin huomioivan tuotannon taloudelliseen onnistumiseen. Skeptikoilla oli vähiten halua eläinten hyvinvoinnin edistämiseen ja järjestelmään liittymiseen. Epävarmat kokivat hyvinvoinnin edistämisen tarpeelliseksi, ja voisivat siksi jatkossa olla merkintäjärjestelmän osallistujakandidaatteja. Positiivisesti merkintäjärjestelmiin suhtautuvat olivat useimmin kiinnostuneita eläinten hyvinvoinnista ylipäätään. Tällaisia tuottajia löytyy myös Suomesta, ja jos taloudellisesti toimiva kotimainen eläinten hyvinvoinnin merkintäjärjestelmä saadaan toteutettua ja eettisen tuotetun ruoan kulutuskysyntä kasvaa edelleen, näille tuottajille riittää varmasti töitä.
Artikkeli saksalaistuottajien asenteista eläinten hyvinvoinnin merkintäjärjestelmiä kohtaan:
Heise, H. & Theuvsen, L. 2017. The willingness of conventional farmers to participate in animal welfare programmes: an empirical study in Germany. Animal Welfare 26: 67-81.
***
Teksti on julkaistu KMVet-lehden Hyvinvointikolumni-palstalla numerossa 3/2017.