Eläinten hyvinvointikorvaus on kotieläinten pitäjille maksettava maataloustuki tuotantoeläinten hyvinvoinnin edistämiseen. Hyvinvointikorvauksen taloudellinen merkitys on kasvanut vuosi vuodelta: tänä vuonna tukeen on varattu 74 miljoonaa euroa, kun vuonna 2019 siihen kului 61 miljoonaa euroa. Sikojen, nautojen, lampaiden, vuohien tai siipikarjan pitäjä voi halutessaan sitoutua eläinten hyvinvointikorvauksen toimenpiteisiin, jotka ylittävät kansalliset eläinten hyvinvointisäädösten vähimmäisvaatimukset. Toimenpiteitä ovat muun muassa nautojen pääsy ulos laiduntamaan tai emakoiden vapaana porsimisen mahdollistaminen. Korvausta ei voi saada toimenpiteistä, joita laki jo edellyttää, kuten parsinavetan lehmien kesäaikaisesta vähintään 60 päivän ulkoilusta.
Eläinten hyvinvointikorvauksen ehdot neuvotellaan EU-komission kanssa
Euroopan unionin budjetista iso osa kuluu maatalouden tukemiseen. EU:n maatalouspolitiikka CAP (Common Agricultural Policy) antaa raamit tukien jakoon. CAP-kaudella 2014–2021 Suomen maaseutuohjelmasta maksettiin tukia yhteensä 6,08 miljardia euroa, josta EU:n osuus oli 2,55 miljardia euroa.
EU ja kansallinen lainsäädäntö ohjaavat eläinten hyvinvointikorvausten maksamisen ehtoja, ja ehdoista neuvotellaan komission kanssa. Hyvinvointikorvaus kustannetaan osittain EU:n, osittain Suomen valtion varoista; esimerkiksi vuonna 2022 EU:n maksuosuus suomalaisista hyvinvointikorvauksista oli 42 % ja Suomen 58 %.
Vuonna 2021 hyvinvointikorvauksia maksettiin noin 5 900 suomalaistilalle yhteensä 68 miljoonaa euroa. Eläinten hyvinvointikorvauksiin sitoutuneita oli vuonna 2022 nautatiloista 54 %, sikatiloista 71 %, lammas- ja vuohitiloista 55 % ja siipikarjatiloista 72 %.
Kuluvan vuoden alussa uudistuneen CAP-politiikan myötä eläinten hyvinvointikorvauksen sitoumusehdot muuttuivat hieman. Hyvinvointikorvauksen ehtoihin sitoutuminen ja korvauksen hakeminen on tuottajalle edelleen vapaaehtoista, ja toimenpiteisiin – yhteen tai useampaan – sitoudutaan vuodeksi kerrallaan. Valittavien toimenpiteiden määrä väheni hieman aiemmalta CAP-kaudelta.
Hyvinvointikorvaus sitouttaa eläinten hyvinvointia edistäviin toimenpiteisiin
Hyvinvointikorvausta voi saada erilaisiin toimenpiteisiin, kuten nautojen, sikojen, lampaiden, vuohien ja siipikarjan hyvinvointisuunnitelman tekemiseen sekä vasikoiden, urospuolisten nautojen, lampaiden, vuohien, emakoiden, ensikoiden, vieroitettujen porsaiden, lihasikojen ja siipikarjan olosuhteiden parantamiseen. Laidunnusta tuetaan lampaiden, vuohien, nuorkarjan nautojen, emolehmien ja lypsylehmien osalta. Lisäksi tuetaan nautojen ulkoilua.
Nautojen poikima-, sairas- ja hoitokarsinoihin saa tukea. Tukea voi saada myös emakoiden ja ensikoiden porsimisolosuhteiden parantamiseen ja vapaaporsitukseen. Korvausta ei saa kiinteisiin investointeihin, kuten uuden sikalan tai navetan rakentamiseen, joita varten on olemassa oma investointitukensa.
Vuonna 2023 vapaaporsituksen hyvinvointikorvaus on 555 euroa/eläinyksikkö ja parannettujen porsimisolosuhteiden 445 euroa/eläinyksikkö. Toimenpiteiden toivotaan madaltavan kynnystä vapaaporsitukseen siirtymisessä. Parannetuista porsimisolosuhteista maksettava korvaus ei edellytä täysin häkitöntä porsimista, vaan emakon tai ensikon saa häkittää enintään kaksi vuorokautta ennen odotettua porsimista ja pitää häkissä enintään kolme vuorokautta porsimisen jälkeen. Poikkeustapauksessa häkissä pidon enimmäiskesto saa olla seitsemän vuorokautta.
Porsastuottaja voi valita myös vapaaporsitustoimenpiteen, jossa emakko on pidettävä vapaana ennen porsimista, koko porsimisajan ja sen jälkeen koko imetysajan. Vapaaporsituskarsinalta vaaditaan lisäksi vähintään 7 m2 pinta-ala. Vapaa porsiminen edistää tutkitusti emakoiden hyvinvointia.
Hyvinvointikorvausehtojen noudattamista valvotaan
Eläinten hyvinvointikorvauksen ehtojen toteutumista tiloilla valvovat aluehallintovirastojen valtuuttamat elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten eli ELY-keskusten valvojat. Ruokavirasto oheistaa valvontaa ja raportoi sen tuloksista. Vuonna 2022 valvottiin reilut 5 % tiloista. Eläinten hyvinvointikorvauksen valvontoihin valitaan tiloja erityisesti riskiin perustuen, mutta myös satunnaisotannalla.
Tukivalvonnoissa on vuosina 2017–2022 annettu sanktioita 12–25 %:lle valvotuista tiloista. Vuoden 2020 eläinten hyvinvointikorvaussanktioita saaneiden lammastilojen valvonnoissa puutteita havaittiin eniten kirjanpidossa. Sanktioita saaneilla nautatiloilla yleisimmät puutteet olivat kirjanpidossa, makuualueen olosuhteissa ja karsinoiden pinta-aloissa. Sikatiloilla puutteita havaittiin makuualueiden olosuhteissa ja emakoiden ryhmäkarsinoiden pinta-aloissa. Siipikarjatilojen puutteet kohdistuivat virikkeisiin, tasoihin, ramppeihin ja orsiin, joita sanktioita saaneilla tiloilla oli määrällisesti ja pinta-alaltaan liian vähän.
Lue lisää:
Eläinten hyvinvointikorvaus Ruokaviraston sivuilla
Eläinten hyvinvointi Suomessa III: