Euroopan maissa kuluttajat ovat voineet ostaa hyvinvointimerkittyjä tuotteita jo toistakymmentä vuotta, mutta meillä Suomessa vastaavaa järjestelmää ei vielä ole. Tavanomainen kotimainen tuotanto kattaa joukon kotieläintiloja, joilla eläinten hyvinvoinnin taso vaihtelee huomattavasti. Hyvinvointimerkintä antaisi tuottajille oikeudenmukaisen korvauksen eläinten hyvinvoinnin eteen nähdystä vaivasta ja kuluttajille mahdollisuuden tehdä eettisesti kestäviä ostopäätöksiä, kirjoittaa merkintäjärjestelmiin perehtynyt Essi Wallenius.
Hyvinvointimerkki on elintarvikepakkauksessa oleva, eläinsuojelulain vähimmäistasoa korkeammasta hyvinvoinnin tasosta viestivä merkki. Tuote maksaa tavanomaista tuotetta enemmän, ja lisäkustannus kompensoi tilallisen työpanosta eläinten korkeamman hyvinvoinnin eteen. Merkintä lisää niin kuluttajien itsemääräämisoikeutta kuin myös tilallisen motivaatiota korkeamman hyvinvoinnin ylläpitämiseen.
Hyvinvointimerkistä puhutaan nyt
Suomessakin keskustelu mahdollisen hyvinvointimerkinnän ympärillä kiihtyy. Merkintäjärjestelmän luomisesta on keskusteltu virkamiestasolla jo vuodesta 2009. Vuonna 2011 maa- ja metsätalousministeriön ruokaketjun toimenpideohjelmaan kirjattiin keskeisinä toimenpiteinä ruokaketjun läpinäkyvyyden lisääminen alkuperä-, tuotantoapa- ja vastuullisuusmerkintöjä lisäämällä.
Teollisuudessa painetta hyvinvointimerkintään lisää se, että Euroopassa käytössä olevien hyvinvointimerkittyjen tuotteiden myynti on kasvanut rajusti viime vuosina. Huomattu on myös, että ranskalaisen Label Rouge -hyvinvointimerkin broilerinliha on jo hiippaillut helsinkiläisravintoloihinkin. Kiire tulee, jos suomalaiset mielivät hyvinvointimarkkinoille.
Hyvinvointimerkki lisäisi myös kuluttajan itsemääräämisoikeutta kaupassa. Kuluttajien välittäminen eläinten kasvatusolosuhteista ja hyvinvoinnista on kasvanut huimasti: vuonna 2011 tehdyssä kuluttajatutkimuksessa 62 % kuluttajista piti eläinten kasvatusolosuhteita tärkeänä, kun vuonna 2005 vastaava luku oli vain 34 %.
Kuluttajan mahdollisuudet vähäiset
Suomessakin on runsaasti tiloja, jotka ansaitsisivat eläinten hyvinvointimerkinnän jo nyt, tai olisivat helposti kehitettävissä merkinnän vaatimalle tasolle. Siitä huolimatta kuluttajan mahdollisuudet pito-olosuhdeperusteisiin ostopäätöksiin ovat heikot. Kanamunahyllystä kuluttaja voi jo valita ulkokananmunien, luomumunien, vapaan kanan munien ja virikehäkkimunien välillä (kananmunien tuotantotavoista tarkemmin esim. eläinsuojeluasiamiehen blogissa). Munapakkausten pakolliset pitopaikkamerkinnät ohjaavat myös kulutuskäyttäytymistä. Vuonna 2014 kananmunista 38 % tuotettiin häkittömästi (lattiakanala tai luomutuotanto), kun vuonna 2005 vastaava luku oli alle 18 %.
Maitohyllyssä taas vapaan lehmän maito on hyvä esimerkki. Ottaen huomioon, että Suomen lypsylehmistä 70 % elää parsinavetassa ja vain noin 47 % nupouttavista tiloista kutsuu eläinlääkärin tekemään nupoutuksen, on vapaan lehmän maito -tuoteperhe varsin varteen otettava pito-olosuhdeperusteinen ostopäätös.
Monet kuluttajat ovat ottaneet lähiruokaringit omakseen tukeakseen paikallista tuotantoa sekä voidakseen luottaa tuotannon vastuullisuuteen ja laatuun: REKO-ringeissä on mukana jo yli 8000 kuluttajaa! Täällä Lapissakin naapurikylän villisikatilan kinkut myytiin loppuun jo ennen joulukuun alkua. Olisi hienoa, että myös ne kuluttajat, joilla ei ole mahdollisuutta vierailla tilalla tai hakea lähiruokatoimitusta, voisivat niin halutessaan suunnata euronsa pitopaikkaperusteisesti.
Tavoitteet asetettava viljelijät ja kuluttajat huomioon ottaen
Jotta merkintäjärjestelmä edistäisi aidosti eläinten hyvinvointia ja motivoisi kotieläintuottajia, eläinten hyvinvoinnin vaatimusten olisi oltava viljelijälle tuttuja. Kriteerien tulisi peilata esimerkiksi eläinten hyvinvointikorvauksia. Merkinnän tulisi integroitua sujuvasti osaksi olemassa olevia maatalouden järjestelmiä. Hyvinvointimerkityn lihan tai maidon tuottamisen olisi oltava tuottajalle taloudellisesti kannattavaa.
SEY Suomen eläinsuojeluyhdistysten liitto selvitti vuosina 2014–2015 hyvinvointimerkinnän mahdollisuuksia ja siihen liittyviä ongelmia sidosryhmien kanssa. Hankkeen tuloksena ehdotettiin kaksiportaista järjestelmää sioille, lehmille, lihanaudoille ja broilereille sekä yksiportaista lampaille. Merkintä koskisi tuoretuotteita liha- ja maitohyllyissä.
Hyvinvoinnin kriteeriehdotukset muodostettiin tutkimustulosten, sidosryhmäkeskusteluiden, kannanottojen sekä asiantuntijalausuntojen pohjalta, ja elinkeinon kanssa ehdotettiin pohdittavaksi kompromissiratkaisuja. Merkinnän pohjaksi esitettiin Sikavaa ja Nasevaa (sikojen ja nautojen terveydenhuoltojärjestelmiä) sekä siipikarjan kansallista terveydenhuoltojärjestelmää. Nämä jo olemassa olevat järjestelmät auttaisivat merkinnän uskottavuudessa sekä valvonnassa.
Kaksiosainen järjestelmä tarjoaa jokaiselle jotain
Kaksiportainen järjestelmä mahdollistaisi sen, että hyvinvointitoimenpiteet vaikuttaisivat suureen määrään eläimiä, ja merkki saisi valtakunnallista näkyvyyttä. Kun ensimmäisen tason vaatimukset ovat kakkostasoa lievempiä, mutta ylittävät selkeästi lainsäädännön, pystytään varmistamaan riittävän suuret tuotantovolyymit. Volyymia tarvitaan, jotta teurastamot ja meijerit kiinnostuvat ja kokevat taloudellisesti järkeväksi tehdä tuotteita, jotka vaativat erilliset tuotantolinjastot.
Merkinnän kakkostaso on tarpeen, koska jos tavoitteeksi asetetaan kaikille sama taso, osalle tuottajista kriteerit ovat liian tiukat eivätkä siten palvele laajemmin eläinten hyvinvoinnin kehittymistä. Toisen tason vaatimukset palvelisivat erikoistuotannoksi määriteltävää pienimuotoista maataloutta. Tilat, jotka täyttävät nämä kriteerit, voisivat näin ollen hyödyntää esimerkiksi jo tuhansia kuluttajia koskettavia REKO-lähiruokarinkejä tuotteidensa markkinointiin.
Eläinten hyvinvointi kannattavaksi kannustimeksi
Kotieläintilojen vapaaehtoisia kannustinjärjestelmiä tulee lisätä ja kuluttajien huoleen on vastattava. Hyvinvointimerkinnän kehittämistä on tärkeää jatkaa teollisuuden kanssa. Luotettavan järjestelmän kehittämiseen menee aikaa, mutta aihe kiinnostaa laajasti. Muutamien vuosien päästä meidänkin lihatiskissämme hyvinvointimerkinnät voivat jo tarjota tuotevalikoimaa tiedostavalle kuluttajalle.
Teksti: Essi Wallenius
Kirjoittaja toimi SEYn merkintäjärjestelmähankkeen projektipäällikkönä 2014–2015. Lisätietoja: esmwallenius@gmail.com