Lemmikkieläinten määrä ja lihankulutus kasvavat ja uusia innovaatioita eläinten tuotantoon ruoaksi kehitellään jatkuvasti. Ihmisen yhteys yhtä aikaa syvenee seuraeläimiin ja heikkenee tuotantoeläimiin. Eläinten hyvinvointiin ja terveyteen liittyvästä tiedosta on tullut erityisala, jolla pätemiseen tarvitaan ammattitaitoa ja erityisosaamista. Eläintiedon luonnetta pohdittiin Eläinlääkäripäivillä, joiden teemana tänä vuonna oli eläinten hyvinvointi.
Arkisista valinnoista päättävillä on valtaa
Tutkittua tietoa eläinten hyvinvoinnista tarvitaan yhteiskunnassa. Ihmisen omaa eläinkokemusta ei kuitenkaan voi sivuuttaa, sillä eläin ruokana tai lemmikkinä herättää vahvoja tunteita. Naiset päättävät yhä monesti, mitä kotitalouksissa ostetaan ruuaksi ja syödään tai mitä lemmikkieläimiä kotiin hankitaan. Nuoret määräävät, mitä ja miten tulevaisuudessa kulutetaan. Eläinten hyvinvointi kiinnostaa ja toisaalta huolestuttaa erityisesti nuoria ja naisia, mikä näkyy myös Eläinten hyvinvointikeskuksen verkkosivujen ja somekanavien seuraajissa.
Eläinten hyvinvoinnista keskustellaan paitsi eläinsuojeluyhdistysten ja lemmikkieläinharrastuksen piirissä, myös ruokaostoksilla, matkailussa, taiteessa ja viennin edistämisen yhteydessä. Eläinten hyvinvointi kiinnostaa yhä laajempaa osaa kansalaisista. Eläintiedosta on tullut varteenotettavaa osaamista: tästä kertovat muun muassa ruoaksi kasvatettavista eläimistä kirjoitetun kirjan Tieto-Finlandia -palkinto vuonna 2012 ja monet viimevuosina ilmestyneet tuotantoeläinten hyvinvointia, ruokaa (eläin- ja/tai kasviperäistä) ja eläinten kognitiivisia ominaisuuksia käsittelevät kirjat.
Eläinten hyvinvointi liitetään toisinaan yksinomaan eläinsuojeluun ja sitä kautta järjestöjen vapaaehtoistoimintaan. Hyvinvointikäsite kattaa eläinten terveyden, hyvän hoidon, käyttäytymistarpeiden toteuttamisen mahdollisuuden sekä ravinnon, joten on ymmärrettävää, että eläinten hyvinvointityöhön tarvitaan vapaaehtoisten ja itse eläinten parissa työskentelevien lisäksi myös viranomaisia, tutkijoita, viestijöitä ja muita ammattilaisia. Eläinten hyvinvointi liittyy globaaliin ihmisen ja eläimen terveyden yhdistävään One Health -käsitteeseen ja vielä laajempaan ihmisen, eläimen ja ympäristön hyvinvoinnin yhdistävään One Welfare -käsitteeseen.
Eläimen hyvinvoinnin osa-alueiden painotus vaihtelee
Hyvinvointi on eläimen kokemus sen omasta psyykkisestä ja fyysisestä olotilasta. Kokemus hyvinvoinnista voi vaihdella hyvästä huonoon. Hyvinvointi on laaja käsite, johon sisältyvät muun muassa eläimen fyysinen ja psyykkinen terveys, normaali kasvu, sekä hyvä hoito ihmisen huostassa oleville eläimille. Hyvinvointiin vaikuttavat olennaisesti eläimen mahdollisuudet sopeutua ympäristön tapahtumiin ja olosuhteisiin. Jos sopeutuminen ei onnistu, tai aiheuttaa eläimelle jatkuvaa tai voimakasta stressiä, rasitusta, käyttäytymishäiriöitä tai terveyshaittoja, eläimen hyvinvointi heikkenee.
Vaikka edellä mainittu hyvinvoinnin määritelmä on hyväksytty muun muassa laajapohjaisissa maa- ja metsätalousministeriön eläinten hyvinvoinnin ja suojelun neuvottelukunnissa, määrittelijästä riippuen eri osa-alueita painotetaan eri tavoin. Eläimen terveys on tärkeää eläinlääkärin ja kotieläintuottajan näkökulmasta. Kuluttaja saattaa pitää tuotantoeläinten terveyttä niin itsestään selvänä asiana, että hyvinvoinnista puhuttaessa ennemmin tulevat mieleen eläimen mahdollisuudet luontaiseen käyttäytymiseen, ulkoiluun, laidunnukseen jne. Luomutuotannossa painotetaan eläimen lajinmukaisia käyttäytymistarpeita sekä sopivaa ympäristöä niiden tyydyttämiseen. Lemmikkieläimen hyvinvointia katsotaan usein toivotun ja ei-toivotun käyttäytymisen näkökulmista. Ulkonäön jalostamiseen keskittyminen taas voi viedä huomiota lemmikin terveydestä ja hyvinvoinnista.
Kotieläintuottajille tehtyjen haastattelujen perusteella tuottajat hahmottavat eläinten hyvinvoinnin edistämisen neljänä laajana kokonaisuutena: terveyden, hyvän kohtelun, hyvien olosuhteiden ja tuottajan oman jaksamisen edistämisenä. Hyvinvointi voidaan nähdä itseisarvona tai välineenä hyvän tuotoksen saavuttamiseen. Usein kotieläintuottaja tunnistaa kummankin näkökulman omakseen. Välineellinen suhtautuminen on yleistä ja liittyy käsitykseen eläinten hyvinvoinnin tärkeydestä, mutta eläinten humaania kohtelua ja yksilöllistä hoitoa painottavien tuottajien eläimet näyttävät tutkimusten mukaan pärjäävän muita paremmin ainakin tietyillä tuotoksen mittareilla, kuten jälkeläisten selviytymisellä mitattuna.
Eläinten hyvä hoito on kuluttajille tärkeää
Eläimen hyvinvointiin vaikuttavat ainakin terveys, hyvä hoito, puhdas vesi, tila liikkua, lajinmukainen ja sopiva ravinto, mukava makuupaikka, lajitovereiden seura, hyvä ihmisen ja eläimen välinen suhde, terve perimä, luontainen käyttäytyminen, positiivinen tunnetila ja vaihteleva ympäristö. EHK ja eläinsuojeluasiamies kysyivät 1400 maatalousmessujen kävijältä, mitkä näistä heidän mielestään liittyvät eläinten hyvinvointiin. Eniten mainintoja saivat terveys ja hyvä hoito, vähiten eläimen positiivinen tunnetila ja vaihteleva ympäristö. Valtaosa vastaajista rastitti kuitenkin kyselylomakkeen kaikki kohdat. Kyselyn tavoitteena oli saada messukävijät keskustelemaan ja pohtimaan eläinten hyvinvointia, mutta samalla se tarjosi kiinnostavan läpileikkauksen messukävijöiden käsityksistä eläinten hyvinvoinnista. Kyselyn yhteydessä ei selvitetty vastaajien taustaa, kuten kokemusta maataloudesta.
Hyvinvoinnista viestiminen on herkkä aihe
Vaikka eläinten hyvinvoinnista puhuttaessa keskityttäisiin tutkitun tiedon perusteella tehtyihin johtopäätöksiin, on aihe monelle niin henkilökohtainen, ettei omien kokemusten merkitystä voida sivuuttaa. Eläin ruokana tai lemmikkinä on vahvoja tunteita herättävä aihe. On hyvin tarkkaa, kuka saa määritellä ja arvioida eläinten hyvinvointia, millaisia termejä eläimiin liittyvistä asioista saa käyttää, ja kenet hyväksytään asiantuntijaksi eläinten hyvinvoinnista puhuttaessa. Eläinlääkärin koulutus pureutuu paitsi terveyteen, myös muihin eläinten hyvinvoinnin osa-alueisiin, kuten eläinten käyttäytymiseen ja eläinetiikkaan. Osaamisen syventäminen erikoistumalla on yleistä käytännön työkokemuksen kartuttamisesta puhumattakaan. Eläinlääkäri on arvostettu eläinten hyvinvoinnin asiantuntija, mikään ammattikunta ei ole yksin vastuussa eläinten hyvinvoinnista. Vastuu jakautuu tasapainoisessa yhteiskunnassa kaikille, lemmikinomistajasta alkutuottajaan, kuluttajasta kuntapäättäjään, ja eläinlääkäristä poliitikkoon.
Teksti on julkaistu mukailtuna Eläinlääkäripäivät 2017 -abstraktikirjassa.