Eläinten hyvinvoinnin edistäminen ja siitä kertova pakkausmerkintä eläinperäisessä tuotteessa aiheuttavat sekä kuluja että tuloja. Miten ja kenelle nämä kulut ja tuotot tulisi tuotantoketjussa jakaa, pohtii Pellervon taloustutkimuksen Tapani Yrjölä vieraskynäkirjoituksessaan.
Kuluttajille lisää tietoa tuotteista
Luonnonvarakeskuksessa, Eläinten hyvinvointikeskuksessa ja Pellervon taloustutkimus PTT:ssä on työn alla hanke, jossa pohditaan kotieläinten hyvinvointimerkin mahdollisuuksia. Merkki olisi käytännössä elintarvikkeiden pakkausmerkintä. Merkintä kertoisi, että kyseisen tuotteen tuotannossa on noudatettu sellaisia käytäntöjä, jotka edistävät eläinten hyvinvointia verrattuna tavanomaiseen tuotantoon.
Merkinnän tarkoituksena olisi antaa kuluttajille mahdollisuus ostaa tuotteita, joiden tuotannossa käytettyjen eläinten hyvinvointiin on kiinnitetty erityistä huomiota. Ajatuksena on, että osa kuluttajista olisi halukkaita maksamaan korkeampaa hintaa eläintuotteista, joiden tuotannossa taataan tavanomaista korkeampi eläinten hyvinvoinnin taso.
Tuottajia kannustetaan parantamaan eläinten hyvinvointia
Hyvinvointimerkin ruokajärjestelmään tuomat lisätulot korvaavat paremman hyvinvointitason ylläpitämisen aiheuttamia kustannuksia. Lisäksi ne kannustavat tuottajia kiinnittämään erityistä huomiota eläinten hyvinvointiin. Nämä tulot voidaan jakaa ruokaketjun toimijoiden kesken monella eri tavalla. Myös se, miten kuluttajat hyvinvointimerkistä maksavat, voi vaihdella.
Hyvinvointimerkille kiinteä hinta?
Yksinkertaisimmassa mallissa hyvinvointimerkintään liittyy kiinteä lisähinta. Tuotteen hinta on siis vastaavaa tavanomaisesta tuotetta lisähinnan verran korkeampi. Kun merkinnästä ja sen ehdoista ja niiden vaikutuksista eläinten hyvinvointiin kerrotaan avoimesti ja läpinäkyvästi kuluttajille, he tietävät tarkalleen, mistä maksavat.
Myös merkin tuoma lisähinta on täsmällisesti kuluttajien tiedossa. He siis tietävät myös sen, miten paljon he maksavat eläinten paremmasta hyvinvoinnista. Myös se, kenelle merkin tuomat rahat menevät, voidaan kertoa avoimesti.
Tämäntyyppiset mallit ovat varsin läpinäkyviä. Lisäksi ne ovat tasapuolisia tuottajien välillä ja tarjoavat tuottajille voimakkaita kannustimia olla mukana järjestelmässä. Toisaalta tuottojen oikeudenmukainen jakaminen eri toimijoiden välillä vaatii monimutkaista järjestelmää, jonka toteuttamisesta syntyy merkittäviä kuluja.
Lisähinta voi mennä kokonaisuudessaan tuottajille, tai se voidaan jakaa sovitussa suhteessa eri toimijoiden välillä. Kummassakin tapauksessa kuluttajat tietävät myös sen, kuka heidän maksamansa lisähinnan saa.
Lisähinnan voi määrätä myös kuluttaja
Jos lisähinta on kiinteä, osa kuluttajista voi kokea sen liian suureksi. Toisten kuluttajien mielestä taas eläinten hyvinvoinnin merkittävä parantuminen on arvokkaampi kuin kiinteästi määritelty lisähinta. Siksi on tarpeen pohtia myös sellaista vaihtoehtoa, jossa kuluttajille tarjotaan mahdollisuutta maksaa hyvinvointimerkityistä tuotteista itse määrittämänsä suuruinen lisähinta.
Tässä voitaisiin hyödyntää puhelimeen asennettavaa sovellusta. Sovelluksen avulla kuluttajat voivat maksaa tuottajille vapaaehtoista tukea eläinten hyvinvoinnin edistämiseen. Tuotteisiin on merkitty Hyvinvointimerkki ja sen yhteyteen QR-koodi. Kuluttajat lukevat sovelluksellaan QR-koodin ja lahjoittavat sitä kautta tuottajille rahaa vastineeksi eläinten paremmasta hyvinvoinnista.
Tulojen ei tarvitse liittyä suoraan tuotteeseen
Tuotteen hintaan liittyvän lisähinnan sijaan hyvinvointimerkin tulot voidaan kerätä muullakin tavoin. Kuluttajat voivat osallistua joukkorahoitukseen, jossa esimerkiksi ostetaan naudanlihantuottajalta palvelu, jossa tuottaja kasvattaa vasikan tavanomaista korkeampia hyvinvointikäytäntöjä noudattaen ja kuluttaja saa näin omia eettisiä näkemyksiään paremmin vastaavaa lihaa. Kympillä voi saada kilon sisäelimiä, kun kilo sisäfile voi maksaa 50 euroa.
Tai miksei eläinten hyvinvointia voitaisi tukea kuukausilahjoituksilla, samaan tapaan kuin monia avustusjärjestöjä tuetaan. Halukkaat kuluttajat voisivat maksaa kuukausittain itse valitsemansa summan eläinten hyvinvointikassaan, josta rahaa kanavoitaisiin tuottajille ja muille ketjun toimijoille.
Riittävä läpinäkyvyys voidaan saavuttaa myös kiinteän lisähinnan, joukkorahoituksen tai kuukausilahjoitusten kautta rahoitettavissa eläinten hyvinvointimerkkijärjestelmissä. Niiden ongelmaksi muodostuu huono ennakoitavuus, ja toimijoiden kannustimet sitoutua järjestelmään voivat olla heikkoja.
Kuluttajille reiluja tuotteita, tuottajille reilu korvaus
Eläinten hyvinvointimerkin rahoitus ja tulonjako voidaan toteuttaa varmasti monella muullakin tavalla. Olennaista on löytää tapa, jossa kuluttajat voivat ostaa haluamaansa tuotetta ja ruokajärjestelmällä on riittävät kannustimet tuottaa kuluttajien haluamaa tuotetta. Sen löytämisessä on vielä mietittävä asiaa monelta kantilta.
Teksti: Tapani Yrjölä
Kirjoittaja on Pellervon taloustutkimus PTT:n maatalousekonomisti.
Lue lisää:
Eläinten hyvinvointimerkintä suomalaisen eläintuotannon kilpailukyvyn ja laadun edistäjänä
Ulkomaiset eläinten hyvinvointimerkit syynissä
Konstit on monet, sanoi emäntä kun eläinten hyvinvointia edisti