Seura- ja harrastuseläinten hyvinvoinnin neuvottelukunta on aloittanut toisen toimikautensa uudella kokoonpanolla. Järjestäytymiskokouksessaan kesäkuun alussa neuvottelukunta pohti tulevalla kaudella käsiteltäviä aiheita ja kertasi eläinten hyvinvoinnin merkitystä ja määritelmää.
Jo aiemminkin aktiivisesti toiminut seura- ja harrastuseläinten hyvinvoinnin neuvottelukunta sai piristysruiskeen, kun neuvottelukuntaan nimettiin uusia jäseniä ja tutuksi tulleita vastuualueita kierrätettiin. Uutena toimijana neuvottelukunnassa on nyt eksoottisen lemmikkieläinten harrastustoiminnan edustaja. Lisäksi neuvottelukunnassa on omat edustajansa muun muassa kissa-, koira- ja hevostoiminnalle sekä eläinten hyvinvoinnin tutkimukselle, viranomaisvalvonnalle ja käytännön eläinlääkintätyölle. Kokonaisuudessaan neuvottelukunnan uusi kokoonpano löytyy täältä.
Uusi puheenjohtaja Mika Leppinen muistutti ensi töikseen, että neuvottelukunnan työn tavoitteena on aina eläinten etu. Neuvottelukunta lupasi huomioida jatkossa tavallisimpien seura- ja harrastuseläinten lisäksi entistä paremmin myös vähälukuisemmat tai muuten vähemmän huomiota saavat eläinryhmät, kuten kalat, hyönteiset ja pienet nisäkkäät. Alkaneella kaudella käsiteltäviksi asioiksi suunniteltiin muun muassa eläinten koulutusmenetelmiä, kilpailutoiminnan vaikutuksia, kuluttajan oikeuksia ja myyjän vastuuta lemmikinhankintatilanteissa sekä keskustelua vastuullisesta lemmikinhankinnasta yleisesti.
Hyvinvointi on eläimen kokemus omasta olotilastaan
Varapuheenjohtaja Laura Hänninen kertasi neuvottelukunnalle edellisellä kaudella sorvatun seura- ja harrastuseläinten hyvinvoinnin määritelmän ja alusti keskustelua eläinten hyvinvoinnin merkityksestä. Jo neuvottelukunnan edellisellä kaudella todettiin, että hyvinvoinnilla voidaan tarkoittaa eri asioita riippuen sitä määrittelevän henkilön taustasta ja näkemyksistä; siksi kertaus eläinten hyvinvoinnin tieteellisestä määrittelystä katsottiin tarpeelliseksi.
Hyvinvointi on eläimen oma kokemus sen olotilasta, positiivisten ja negatiivisten kokemusten summa, jatkumo huonon ja hyvän voinnin välillä. Hyvinvoinnin parantamiseksi eläimelle voidaan antaa positiivisia tai poistaa negatiivisia kokemuksia. Lähtökohtaisesti eläimelle on tarjottava elämisen arvoinen elämä. Lainsäädännön määrittämä eläintenpidon minimitaso ei ole hyvinvoinnin tae, vaan yhteiskunnallisen keskustelun ja päätöksenteon tulos.
Eläimen hyvinvointia voidaan määrittää ja mitata. Hyvinvoinnin määritelmät ovat kehittyneet viime vuosikymmenten aikana. Nykyään yleisesti hyväksytty määritelmä yhdistää eläimen tunteet ja biologisen toimivuuden.
Hyvinvointia voidaan tutkia mm. soveltavan käyttäytymistutkimuksen ja kognitiotutkimuksen menetelmin, tai eläimen terveyttä ja suorituskykyä mittaamalla. Terveys ja suorituskyky sinällään ovat karkeita mittareita hyvinvoinnille; kliinisesti sairas eläin ei voi hyvin, mutta myöskään kaikki terveet eläimet eivät voi hyvin. Eläin ei välttämättä kuitenkaan kärsi alemmasta suoritustasosta.
Eläinten hyvinvoinnin tutkimuksessa luonnontieteellisen lähestymistavan lisäksi tarvitaan myös humaani- ja yhteiskuntatieteitä. Luonnontiede ei esimerkiksi pysty ratkaisemaan, mikä on eläimelle tarpeetonta kipua, tuskaa tai kärsimystä, vaan kysymys vaatii eettistä pohdintaa. Eläinten hyvinvointitiede ei ole arvovapaata, vaan sen tarkoituksena on edistää eläinten hyvinvointia.