fbpx Siirry sisältöön
Takaisin

Eläinsuojeluvalvonnan tarve kasvaa pääkaupunkiseudulla

eläinsuojeluvalvonta tulee tarpeeseen

Viranomaisen tekemä eläinsuojeluvalvonta on yhä tarpeellisempaa. Pääkaupunkiseudulla lemmikkitalouksiin tehdään koko ajan enemmän eläinsuojelutarkastuksia, ja myös huomautettavaa löytyy yhä useammin. Eläinsuojeluvalvonnan tilanteesta kertoi tohtorikoulutettava, valvontaeläinlääkäri Elli Valtonen Eläinten hyvinvointifoorumissa 8.12.20.

Lemmikkien laiminlyönnit yleistyvät

Joka kolmannessa suomalaistaloudessa on lemmikkieläin. Pääkaupunkiseudulle lemmikkitalouksia mahtuu 180 000, joten valvottavaakin riittää, kertoi Helsingin kaupungin valvontaeläinlääkäri Elli Valtonen. Valtonen valmistelee väitöskirjaa, jossa käsitellään muun muassa eläinsuojeluilmoitusten vaikutuksia pääkaupunkiseudulla.

Viime vuosina lemmikkien pitopaikkoihin on pääkaupunkiseudulla tehty aiempaa enemmän eläinsuojelutarkastuksia. Myös toimenpiteisiin on jouduttu ryhtymään yhä useammin. Eläinten pitäjille on annettu kieltoja ja määräyksiä, ja suurin osa eläinsuojeluvalvonnan kiiretoimenpiteistä eli toimista, joilla viime kädessä turvataan eläimen hyvinvointi, on kohdistunut juuri lemmikkieläimiin.

Eläinten kaltoinkohtelulla halutaan joskus järkyttää

Helsingissä lemmikkitalouksissa toimenpiteisin on jouduttu ryhtymään useammin kuin muualla maassa: 44 % pitopaikkoihin tehdyistä tarkastuksista johti toimiin vuonna 2019. Syytä Helsingin muuta maata suurempaan prosenttiosuuteen ei tiedetä. Tosin tunnetaan, että kaupunkiympäristö on maaseutua stressaavampi niin ihmisille kuin eläimille, ja esimerkiksi rikollisuus ja huono-osaisuus kasautuvat kaupungeissa alueellisesti.

Kaupungeissa kasvaneilla ihmisillä eläinten kaltoinkohtelun motiivina on maalla kasvaneita useammin halu järkyttää muita, kaltoinkohtelu ”huvin vuoksi”, kertoo yhdysvaltalaistutkimus. Eläimiin aggressioita purkava ihminen odottaa eläimeltä epärealistisia asioita, rankaisee, komentaa ja uhkaa eläintä useammin kuin muut, kokee vähemmän kiintymystä eläimeen ja voi nähdä eläimen jopa syyllisenä omiin ongelmiinsa.

Eläinsuojeluilmoituksen kohteena useimmiten koira

Valtosen aineistona ovat olleet pääkaupunkiseudulla vuosina 2019-2020 tehdyt eläinsuojeluilmoitukset, tarkastuspöytäkirjat ja eläinsuojelupäätökset, yhteensä 811 tapausta. Ilmoituksista valtaosa oli yksityishenkilöiden tekemiä. Neljänneksessä tapauksista ilmoitus tuli sillä perusteella, että poliisi oli toimittanut eläimen hoitoon löytöeläintaloon.

Useimmin, noin 70 %:ssa tapauksista, ilmoitettiin koirien kaltoinkohtelusta. Kissojen ja muiden lemmikkieläinlajien ilmoitusten pienempi osuus ei välttämättä johdu siitä, että kyseisiä eläimiä olisi lemmikkeinä vähemmän; ne vain ovat vähemmän näkyviä ja esillä kuin koirat.

Useimmin ilmoitettiin eläinten epäasiallisesta pitopaikasta, koirien ulkoilutuksen puutteesta, eläinlääkärin hoidon tai ruokinnan puutteesta ja suoranaisesta pahoinpitelystä.

Eläinlääkärin hoidon puute korostuu tarkastettaessa

Tarkastuksissa taas havaittiin useimmiten se, ettei eläin ollut saanut eläinlääkärin hoitoa. Tämä todettiin usein myös silloin, kun sitä ei ollut itse ilmoituksessa epäilty vaan tarkastus oli tehty jonkin muun syyn nojalla. Sen sijaan ulkoilutuksen puutetta tai pahoinpitelyä on vaikeampi tarkastuksissa havaita ja todentaa.

Valvontaeläinlääkärin on ryhdyttävä toimenpiteisiin, jos ilmoituksen kohteena ollut eläin ei ole jo jonkun muun hoidossa tai sitä ei ole lopetettu tai asia muulla tavoin rauennut. 38 % tapauksista valvontaeläinlääkäri oli joutunut tekemään kiireellisiä toimenpiteitä, joko järjestämään eläimelle hoitoa, sijoittamaan sen muualle tai lopettamaan sen. Neljänneksessä tapauksista eläimen omistajalle oli annettu määräyksiä ja kieltoja, reilussa neljänneksessä oli selvitty neuvoja ja ohjeita antamalla. Kiireellisten toimenpiteiden tarve oli luonnollisesti suurin silloin, kun eläin oli joutunut hylätyksi.

Aiempi laiminlyöntihistoria ei lupaa hyvää

Valvontaeläinlääkärin havaintoja epäkohdista voidaan Valtosen tutkimuksen mukaan ennustaa tietyillä tekijöillä. Varmin ennuste eläinten havaitulle kaltoinkohtelulle on se, että eläinsuojelutarkastus tehdään ennalta ilmoittamatta. Myös ilmoitus eläinlääkärin hoidon puutteesta johtaa usein vastaavaan havaintoon.

Poliisille tehtyjä tutkintapyyntöjä ennustaa todennäköisimmin eläimen todettu pahoinpitely. Valvontaeläinlääkärin tekemä havainto eläimen pahoinpitelystä ei kuitenkaan Valtosen aineiston mukaan ennustanut eläinlääkärin ryhtymistä kiireellisiin toimenpiteisiin. Myös uusintatarkastukset ja poliisin aiempi puuttuminen liittyvät usein poliisille tehtyihin tutkintapyyntöihin.

Todisteet auttavat eläinsuojeluvalvonnassa

Eläinsuojelulaki velvoittaa auttamaan hädässä olevaa eläintä. Jos havaitsee eläinten kaltoinkohtelua kuten epäasiallisia pito-olosuhteita, eläimen pahoinpitelyä tai hoitamatta jättämistä, on asiasta syytä ilmoittaa valvovalle viranomaiselle.

Joskus viranomaisen on vaikeaa todeta esimerkiksi tapahtunutta pahoinpitelyä, jos siitä ei ole todisteita saatavilla. Valvontaeläinlääkärin työtä auttaa, jos pahoinpitelystä tai muusta kaltoinkohtelusta on silminnäkijähavaintoja, videoita tai valokuvaa. Nämä ovat arvokkaita todisteita viranomaiselle ja lisäävät todennäköisyyttä, että eläin saa apua ja laittomuuteen syyllistynyt omistaja joutuu vastaamaan teostaan.

Eläinsuojeluvalvonta ja sen vaikuttavuus eläinsuojelun edistämisessä olivat teemana tämänvuotisessa eläinten hyvinvointifoorumissa 8.12. Foorumin järjesti Helsingin yliopiston eläinlääketieteellisessä tiedekunnassa vaikuttava Eläinten hyvinvoinnin tutkimuskeskus. Foorumin esitykset ovat katsottavissa täällä https://vimeo.com/488626596.

 

Lue lisää:

Eläinten hyvinvointifoorumin 2020 luentotallenteet

Hensley C, Tallichet SE. Animal Cruelty Motivations: Assessing Demographic and Situational Influences. Journal of Interpersonal Violence. 2005;20(11):1429-1443.

Eläimen kärsimys arvotetaan tuomioistuimissa vaihtelevasti

Uusi eläinpoliisi on tullut tarpeeseen

Lemmikit, sosiaalityö ja raha – mitä tekemistä niillä on keskenään?

 

 

  • 322
  •  
  •