Siirry sisältöön
Takaisin

Eläinsuojelurikoksista selviää verraten vähällä

Eläinsuojelurikoksista annetaan usein lieviä tuomioita; kuvassa hevosen silmä

Eläinsuojelurikoksista annetut tuomiot herättävät keskustelua ja koettelevat kansalaisten oikeustajua vähän väliä. Useimmiten rikoksen tekijä selviää pelkillä sakoilla, ja kun raskaampia tuomioita ropisee, ne ovat lievempiä kuin esimerkiksi huumausainerikoksista annetut tuomiot. Eläimen asemaa oikeuskäsittelyssä tuskin parantaa se, että tunteva, kärsimykseen kykenevä eläin vertautuu oikeudessa esineeseen.

Eläinsuojelurikoksista annetut tuomiot pääosin lieviä

Eläinsuojelurikoksesta annettavat tuomiot eivät aina tunnu vastaavan teon moitittavuutta ja heijastavan eläinten kokemaa kärsimystä. Äskettäin 61 nautaa kuoliaaksi näännyttänyt, syyntakeinen mies tuomittiin kahdeksan kuukauden ehdolliseen vankeuteen ja neljän vuoden määräaikaiseen nautojenpitokieltoon. Kymmeniä lemmikkieläimiä laiminlyönyt nainen sai niin ikään kahdeksan kuukauden ehdollisen vankeusrangaistuksen ja 15 vuoden eläintenpitokiellon, jonka hovioikeus kuitenkin lyhensi kuuteen vuoteen. Nainen oli aktiivisesti pyrkinyt välttelemään eläinsuojelutarkastuksia, mutta perusteli olevansa eläinrakas ja aikovansa hakeutua ammattiin eläinten parissa.

Aikaisempina vuosina Suomessa langetetut tuomiot eläinsuojelurikoksista ovat pääosin olleet lieviä: yhdeksässä kymmenestä eläinsuojelurikoksesta tuomioksi on annettu sakkorangaistus, keskimäärin 39 päiväsakkoa. Tuoreimpien tietojen mukaan näyttää, että tilanne on hitaasti muuttumassa: rangaistukset ja seuraamukset ovat kovenemaan päin, tapauksia käsitellään useammin kuin ennen, tuomioita annetaan enemmän ja ne ovat kovempia kuin aikaisemmin. Muutos ei kuitenkaan aina näy yksittäisissä tuomioissa, mikä herättää ymmärrettävää hämmennystä.

Osittain on kyse myös resurssien, uskalluksen, kykyjen ja asiantuntemuksen puutteesta. Eläinsuojelurikoksen tekijä pääsee todennäköisimmin vähäisellä rangaistuksella, jos poliisi, syyttäjä ja tuomari ovat kokemattomia eläinsuojeluasioissa. Myös tietyissä käräjäoikeuksissa tuomioita langetetaan vähemmän ja kevyempinä kuin toisissa, totesi rikos- ja prosessioikeuden yliopistonlehtori Tarja Koskela väitöstutkimuksessaan. Tuomioissa oli paljon alueellista ja tekomuotoihin liittyvää vaihtelua, ja tuomioistuinten tulkinnat vaihtelivat myös siitä, milloin tekoa oli pidettävä törkeänä eläinsuojelurikoksena.

Eläinsuojelulainsäädännön vastaiset teot ja niistä annettavat rangaistukset

  • Eläinsuojelurikkomus (sakkoa)
  • Lievä eläinsuojelurikos (sakkoa)
  • Eläinsuojelurikos (sakkoa tai enintään 2 v vankeutta)
  • Törkeä eläinsuojelurikos (vähintään 4 kk, enintään 4 v vankeutta)
  • Eläinkuljetusrikkomus (sakkoa)

***

  • Eläintenpitokielto ei ole rangaistus vaan turvaamistoimi, jottei eläin joutuisi uudestaan rikoksen kohteeksi. Eläintenpitokielto voidaan määrätä rikoksen johdosta, mutta se ei edellytä henkilön tuomitsemista rangaistukseen; seuraamuksena voi siis olla pelkästään eläintenpitokielto.

Aktiivista ja passiivista kaltoinkohtelua

Eläinten kaltoinkohtelu voi olla aktiivista eli eläimen tahallista vahingoittamista, tai passiivista hoidotta jättämistä. Lemmikkieläimet saavat keskimäärin osansa molemmista, mutta tuotantoeläimet joutuvat useimmiten passiivisen kaltoinkohtelun kohteeksi, toteaa eläinsuojeluvalvonnan toimivuutta tutkinut eläinlääkäri Sofia Väärikkälä.

Lemmikkien laiminlyöntiä tai väkivaltaista kohtelua koskevat rangaistukset ovat yleensä lieviä. Tyypillisin rangaistus on päiväsakko. Esimerkiksi vuonna 2018 ehdollista vankeutta tuomittiin vain kymmenen kertaa, ja vain yksi tapaus tuomittiin törkeänä.

Tuotantoeläintiloille tehdyissä, epäilyyn perustuvissa eläinsuojelutarkastuksissa lähes puolessa tapauksista löytyy jonkinasteisia ongelmia lainsäädännön noudattamisessa. Vaikka tarkastuksia tehdään vuosittain yli 3000 ja vaikka hyvin monella tarkastuksella löytyy ongelmia, tuotantoeläimiin kohdistuvista eläinsuojelurikoksista annetaan Suomessa vain noin 60–80 tuomiota vuodessa, ja suurin osa tuomioista on lieviä.

Osaamisen epätasaisuus näkyy tuomioissa

Eläinsuojelutapauksia on maanlaajuisesti sen verran vähän, ettei tuomioistumille kerry riittävästi rutiinia ja osaamista tapausten hoitoon, Tarja Koskela kirjoittaa. Eläinsuojelurikoksissa tuomioistuimen kokoonpanossa ei ole asiantuntijajäsentä, eikä asiantuntijatodistelua käytetä. Epäillyt eläinsuojelurikokset jäävät toisinaan jopa syyttämättä, esimerkiksi tapauksissa, joissa näytön on todettu puuttuvan, vaikka sitä olisi ollut mahdollista hankkia.

Käräjäoikeuksissa tuomioita eläinsuojelurikoksista annetaan varsin vaihtelevasti, ja myös niiden määrä vaihtelee käräjäoikeuksittain. Koskelan tutkimusten mukaan tuomioita langetettaessa ahkerimmassa käytössä on rangaistusasteikon alin osa, toisin kuin esimerkiksi huumausainerikoksissa ja rattijuopumusrikoksissa. Tuomio tulee usein lievempänä kuin mistä syytettiin, ja raakuuden ja julmuuden tulkinnassa on epäselvyyttä.

Tuomioistuimella on tekojen törkeyttä arvioitaessa laaja harkintavalta, minkä vuoksi rangaistukset voivat olla eri puolilla maata hyvin erilaisia. Epäyhtenäisyys ei koske vain rangaistuksia vaan myös esimerkiksi syyttäjiä, valvontaa ja poliisia.

Eläintenpitokieltojen ongelmana on, että niiden noudattamisen valvominen on käytännössä mahdotonta. Kotirauha suojaa eläintenpitokiellon saaneita henkilöitä, ja valvontaviranomaisen on mahdollista tehdä tarkastuksia ainoastaan epäiltyjen laiminlyöntien perusteella.

Eläimen kokemus huomioon

Eläinsuojelurikoksista annettujen rangaistusten lievyyttä voi osaltaan selittää se, että kaltoinkohtelun merkitystä eläimen hyvinvoinnille ei ymmärretä. Sofia Väärikkälän mukaan eläimen kokemuksen arviointi ei aina ole helppo tehtävä edes eläinlääketieteellisen koulutuksen saaneelle, eikä asiaan perehtymätöntä ole helppo vakuuttaa kokemuksen vakavuudesta.

Vakavien eläinsuojelutapausten taustalla on usein muita ongelmia, kuten eläimen omistajan terveydellisiä, sosiaalisia tai taloudellisia vaikeuksia. Tällöin eläinlääkärin ja muiden viranomaisten yhteistyöltä vaaditaan ripeyttä ja toimivuutta, jotta sekä eläimille että niiden omistajalle saadaan apua.

Optimaalisen eläinsuojelun toteutumiseksi muutoksia tarvittaisiin viranomaisten ja tuomioistuinten toimintaan sekä lainsäädäntöön. Viranomaisten olisi käytettävä rohkeasti sitä toimivaltaa, joka heillä jo lain puitteissa on, Tarja Koskela toteaa. Eläinsuojelulakiin tarvittaisiin passiivisuuden kielto ja menettelysäännökset, joiden avulla passiivisuuteen voitaisiin puuttua. Paikallisen eläinsuojeluviranomaisen tehtävä olisi hyvä keskittää yhdelle viranomaiselle, kuten kunnaneläinlääkärille. Valvonnan tulisi olla suunnitelmallista ja vahvasti riskiin perustuvaa, ja sen pitäisi kattaa myös eläintenpitokiellon valvonta.

Eläinsuojelutapausten käsittelyyn tarvittaisiin asiaan erikoistuneita poliiseja ja syyttäjiä, ja ne olisi hyvä keskittää tiettyihin tuomioistuimiin kokemuksen ja osaamisen varmistamiseksi.  Tuomioistuinten kokoonpanoon tulisi lisätä eläinlääketieteen asiantuntija, ja oikeudenkäynnissä tulisi kuulla asiantuntijoita todistajina. Näin eläinsuojelurikoksista annettujen tuomioiden olisi mahdollista lähentyä yleistä mielipidettä ja vastata kansalaisten oikeustajua siitä, mikä on eläimiä pitävän ihmisen vastuu tuntevia, kärsimykseen kykeneviä eläimiä kohtaan.

 

Lue lisää:

Eläinten hyvinvointi Suomessa III: Eläinsuojelurikostuomiot

Eläinten hyvinvoinnin valvonta avainasemassa eläinten kaltoinkohteluun puuttumisessa

Eläimen kärsimys arvotetaan tuomioistuimissa vaihtelevasti

Sofia Väärikkälä, Tarja Koskela, Laura Hänninen & Mari Nevas. Evaluation of criminal sanctions concerning violations of cattle and pig welfare, Animals 2020, 10(4): 715.

Helsingin yliopisto, Eläinten hyvinvoinnin tutkimuskeskus 21.4.2020: Nautoihin ja sikoihin kohdistuneista eläinsuojelurikoksista selvittiin pääosin sakoilla

Eläimiksi – kriittisen eläintutkimuksen näkökulmia, Tarja Koskela 20.2.2020: Syyttämättäjättämispäätös – viesti eläinten kaltoinkohtelun hyväksyttävyydestä?

Koskela Tarja: Optimaalinen eläinsuojelu rikosprosessissa ja julkishallinnossa. Dissertations in Social Sciences and Business Studies. University of Eastern Finland 2017.

The owner of this website has made a commitment to accessibility and inclusion, please report any problems that you encounter using the contact form on this website. This site uses the WP ADA Compliance Check plugin to enhance accessibility.