Vuodesta 2010 saakka valmisteilla ollut lakiuudistus on vihdoin toteutumassa. Eläinsuojelulaki muuttuu eläinten hyvinvointilaiksi, joka keskittyy eläinten hyvinvoinnin ja kunnioituksen tarkasteluun. Miten uudessa laissa esitettävät muutokset heijastavat suhdettamme eläimiin ja niiden kunnioittamiseen? Kaisa-Reetta Seppänen pohtii aihetta oheisessa kirjoituksessaan, joka on julkaistu Oulun ylioppilaslehden numerossa 3/2022.
Uutta eläinten hyvinvointilaissa
Vuodelta 1996 peräisin oleva eläinsuojelulaki on muuttumassa eläinten hyvinvointilaiksi. Laki on ollut valmisteilla peräti vuodesta 2010 asti. Hallituksen lainsäädäntösuunnitelman mukaan lakiesitys tulee eduskuntaan elokuun lopussa. Lain tarkoituksena on edistää eläinten hyvinvointia ja kunnioitusta. Eläinsuojelujärjestöt vaativat myös eläimen itseisarvon kirjaamista lakiin. Itseisarvon tunnustaminen tarkoittaisi moraalisen aseman antamista eläimelle – toisin sanoen lain edessä eläin käsitettäisiin muuten kuin välineenä, esineenä tai aineena.
Keskeisimpinä uudistuksina eläinten hyvinvointilakiin on tulossa muun muassa karjuporsaiden kirurgisen kastraation kielto, uusien parsinavettojen kielto ja aiempaa paremmat mahdollisuudet puuttua eläinten haitalliseen jalostukseen.
Suomessa karjut kastroidaan, koska osalle kuluttajista porsaanlihaan syntyvä “karjun haju” on vastenmielinen ja epämiellyttävä. Kastraatio tapahtuu lähes poikkeuksetta ilman kivunlievitystä. Toimenpide on eläimelle kivulias.
Parsinavetoissa niin ikään lehmät ovat kytkettynä parteen niin, että voivat joko makoilla tai seisoa. Kääntymään ei pääse. Eläinsuojelulaki velvoittaa parsinavetoissa eläville naudoille mahdollisuuden jaloitteluun vähintään 60 päivänä vuodessa, mutta esimerkiksi vuonna 2017 tehdyn valvontakierroksen mukaan jaloittelu ei toteudu lähes puolissa parsinavettatiloissa.
Haitallisella jalostuksella tarkoitetaan erityisesti lemmikkieläinten jalostusta, joka tuottaa eläinrodulle ominaisuuksia, jotka aiheuttavat eläimelle kärsimystä läpi elämän. Esimerkkinä tästä ovat lyhytkalloiset koirarodut, jossa eläimen kuono ja kallo ovat niin lyhyet, että eläimen terveys on vaarassa, altistaen sen muun muassa erilaisille hengitys-, uni- ja lämmönsäätelyhäiriöille. Lyhytkalloisuus on tila, joka aiheutuu eläimelle ihmisen halusta vahvistaa eläimen tiettyjä fyysisiä ominaisuuksia, usein ulkonäön takia. Tila ei ole eläimelle luonnollinen.
Eläinten hyvinvointilakiluonnoksessa koirille ja kissoille on myös tulossa pakollinen tunnistusmerkintä ja rekisteröinti. Tämä on erityisesti hyvä juttu kissoille, joilla ei lemmikkeinä ole yhteiskunnassa samanlaista asemaa kuin koirilla.
Lakiluonnoksen räikein epäkohta turkistarhauksessa
Sosiologi Salla Tuomivaara on perehtynyt työssään käsitykseen eläimistä yhteiskunnassa. Räikein epäkohta eläinten hyvinvointilakiesityksessä on Tuomivaaran mukaan turkistarhauksen jatkaminen ilman minkäänlaisia rajoituksia tai uudistuksia. Turkistarhauksesta on väännetty kauan – esimerkiksi Suomessa vuonna 2013 eduskuntaan päätynyt, 70 000 allekirjoitusta kerännyt kansalaisaloite hylättiin. Suomi on ainoa Pohjoismaa, jossa ei ole minkäänlaisia rajoituksia turkistarhaukseen. Kesällä 2022 eläinoikeusjärjestöt ympäri Eurooppaa käynnistivät eurooppalaisen kansalaisaloitteen turkistarhauksen, turkisten tuonnin ja myynnin kieltämiseksi Euroopan unionin alueella. Useissa Euroopan maissa turkistarhaus on kielletty tai toiminnalle on asetettu voimakkaita rajoitteita, jotka ovat johtaneet turkistarhauksen loppumiseen maassa.
Globaalit ongelmat lisäävät kriittisyyttä eläintuotantoa kohtaan
Tuomivaara on myös ollut myös perustamassa Oikeutta eläimille -järjestöä 1990-luvun puolivälissä. Tuomivaaran mukaan 1970-luvulla käynnistynyt eläinoikeusajattelu on muuttanut suhtautumista eläimiin ja niiden kohteluun.
“Muutosta on tukenut nopeasti lisääntynyt tutkimustieto eläinten kognitiivisista ja sosiaalisista kyvyistä ja toisaalta ihmistieteellinen tutkimus suhteistamme muihin eläimiin. Eläinoikeusliikkeen paljastukset ja järjestöjen jakama tieto etenkin tuotantoeläinten oloista on järkyttänyt eri puolilla maailmaa ja niin kutsutut ruokaskandaalit, eläinlähtöiset pandemiat, ilmastonmuutos, lajikato, paikallisemmat ympäristöongelmat ja eläinperäisen ruuan terveysriskit ovat lisänneet kriittisyyttä eläintuotantoa ja sen käytäntöjä kohtaan.”
Eläimen tietoisuus ja kyky tuntea kipua ovat usein keskeisessä roolissa, kun puhutaan eläinten oikeuksista ja siitä, miksi eläimillä tulisi olla oikeuksia. Muun muassa 1800-luvun eläinsuojeluliikkeen mukaan eläinten hyvää kohtelua tuli opettaa lapsille, jotta nämä eivät käyttäytyisi väkivaltaisesti myös kanssaihmisiä kohtaan. Suomessa tuon ajan eläinsuojeluliikkeessä oli mukana myös Zacharias Topelius, joka puhui erityisesti pikkulintujen suojelemisesta.
Ihmisen tapa liittää eläimiin mielen ominaisuuksia, joita tällä ei ole, voi hankaloittaa eläimen tunnetilojen ymmärtämistä ja näin sen hyvinvoinnin tilaa.
Vaikka kipu ja kärsimys ovat osa kaikkien tuntevien olentojen elämää, ovat sosiaalisuus ja empatia Tuomisen mukaan syvällä meissä: “Jaamme kyvyn myötätuntoon ja halun auttaa toista hädässä olevaa – myös toislajista – monien muiden eläinten kanssa. Vaikka – ja koska – tiedämme kärsimyksen ja kivun kuuluvan kaikkien elämään, normaalisti ihminen pyrkii aina välttämään turhaa kivun ja kärsimyksen aiheuttamista muille, ja auttamaan toista kärsimyksessä ja hädässä.”
Luonnonvaraisiin eläimiin suhtaudutaan eri tavoin
Tuomivaaran kirjoittamassa kirjassa Syötävät koirat ja sympaattiset siat tutustutaan Tuomivaaran eläinkohtaamisiin ja pohditaan eläinkäsityksiä Suomessa ja maailmalla. Esimerkiksi Hong Kongissa, jossa lähes kaikki eläinlajit ovat suojeltuja, asuessaan Tuomivaara sai läheltä nähdä, kuinka ihmisasutuksen liepeille tulleet luonnonvaraiset eläimet hoidettiin takaisin luontoon. Hong Kongin kokemus sai Tuomivaaran tarkastelemaan luonnonvaraisiin eläimiin suhtautumista Suomessa.
“Kokemukseni Hongkongissa saivat minut miettimään paljon sitä, miksi harvaanasutussa Suomessa nähdään, että poikkeuksellisen lähelle ihmistä tulevat eläimet pyritään lähes poikkeuksetta tappamaan. Äärimmäisen tiheään asutussa Hongkongissa luonnonvaraisten eläinten aiheuttamia häiriöitä voi pitää vakavampina ja kohtaamisia ”villieläinten” kanssa yleisempinä kuin Suomessa. Tästä huolimatta vaarallisetkin eläimet (villisiat, käärmeet jne.) pyrittiin kuljettamaan tai ohjaamaan pois elävinä.”
Eläimen hyvinvointi on subjektiivinen kokemus eläimen psyykkisestä ja fyysisestä tilasta
Yhtenä eläinten hyvinvointilain tarkoituksena on tehostaa eläinten hyvinvoinnin valvontaa. Eläinten hyvinvoinnin määritelmän mukaan eläimen hyvinvointi on sen subjektiivinen kokemus psyykkisestä ja fyysisestä hyvinvoinnista.
Suomessa eläinten hyvinvointia valvovat eläinsuojeluviranomaiset: aluehallintovirastojen läänieläinlääkärit, kunnaneläinlääkärit ja valvontaeläinlääkärit, poliisi, terveystarkastajat, teurastamojen tarkastuseläinlääkärit ja rajaeläinlääkärit.
“Hyvinvoivan eläimen tunnistaminen on haastavampaa kuin huonosti voivan eläimen tunnistaminen”, kertoo Tiina Kauppinen Eläinten hyvinvointikeskuksesta. Hyvinvoiva eläin pääsee tyydyttämään lajinmukaisia perustarpeitaan. Kauppisen mukaan hyvinvoivalla eläimellä ei ole yleisvointia heikentäviä sairauksia tai vammoja, eikä se kärsi nälästä, ali- tai ylipainosta eikä nestehukasta. Hyvinvoiva eläin on levännyt, utelias ja seurallinen (toim. huom. laumaeläimet), liikkuu, leikkii ja pääsee käyttäytymään lajilleen tyypillisesti.
Eläinten hyvinvoinnin mittaamiseen on kehitelty erilaisia mittausprotokollia. WQ, eli Welfare Quality, on tieteellisen yhteisön kehittämä järjestelmä eläimen hyvinvoinnin mittaamiseen ja arviointiin. Protokollassa eläimen hyvinvoinnin arviointi jaetaan neljään osioon; Hyvään kasvatusympäristöön, hyvään ruokintaan, hyvään terveyteen ja käyttäytymiseen. Virallista WQ arviointia tekevät asiaan erikseen koulutetut arvioijat, mutta Kauppisen mukaan mittausprotokollan periaatteiden pohjalta voi tarkastella vaikka oman lemmikin hyvinvointia.
Eläimen psyykkisen hyvinvoinnin arviointi vaatii ymmärrystä eläimen mielen kyvyistä
Pelkoa, kipua ja epämukavuutta ilmentävä käyttäytyminen tulisi osata tunnistaa eläimen hyvinvoinnin turvaamiseksi, mutta tämä ei ole helppoa, koska eri eläinlajit ja -yksilöt ilmentävät tunnetiloja eri tavoin. Esimerkiksi kaikki nisäkkäät kokevat perustunteita, kuten pelkoa, aggressiota, surua, hoivaa, seksuaalista halua, leikkisyyttä ja iloa. Ihmisen tapa liittää eläimiin mielen ominaisuuksia, joita tällä ei ole, voi hankaloittaa eläimen tunnetilojen ymmärtämistä ja näin sen hyvinvoinnin tilaa. Esimerkiksi koira ei kykene potemaan syyllisyyttä, koska se vaatisi moraalin ymmärtämistä ja reflektiivistä ajattelua. Sen sijaan sosiaalisena eläimenä koira kyllä aistii hyvin herkästi ihmisen tunnetilat; maton kulman repinyt koira ei ymmärrä tehneensä väärin, vaan on pikemminkin huolissaan, kun aistii paikalle tulleen ihmisen olevan erityisen ärtynyt.
Eläimen psyykkistä hyvinvointia voidaan arvioida Qualitative Behaviour Assessment -menetelmällä. QBA pyrkii menetelmässään huomioimaan eläimen dynaamisena kokonaisuutena, elävänä olentona, “käyttäytyjänä” – eli subjektina – pelkän mekaanisen käyttäytymisen sijaan.
“QBA perustuu siihen, että ihminen katsoo ja arvioi eläimen tunnetiloja ja käyttäytymistä apunaan lista sanoja ja ilmauksia, joilla eläintä voisi kuvailla, ja valitsee niistä parhaiten sopivat. Asianmukaisesti tehtynä QBA korreloi tutkimusten mukaan hyvin fysikaalisten ym. mittausten kanssa”, summaa Kauppinen.
Teksti: Kaisa-Reetta Seppänen. Juttu on julkaistu alun perin Oulun ylioppilaslehden numerossa 3/2022.
Luonnos eläinten hyvinvointilaiksi on tulossa eduskunnan käsittelyyn syyskuun 2022 lopulla.
Lue lisää:
Eläinten hyvinvointilain luonnos lupaa periaatteessa hyvää, mutta sallii poikkeuksia
Eläinten hyvinvointisäädökset uusiutuvat – pysyykö Suomi mukana eurooppalaisessa kyydissä?
Selvitys: Porsaiden kirurginen kastraatio tulee loppumaan, mutta siirtymävaihe voi olla pitkä
Geenieditointi nostaa eettisiä kysymyksiä eläinten perimän muokkaamisesta