Suomeen suunnitellaan uutta eläinsuojelulakia, jonka lähtökohta olisi eläimen hyvinvoinnin edistäminen. Voimassaolevan eläinsuojelulain lähtökohtana on, että eläimelle ei saa aiheuttaa tarpeetonta kärsimystä, kipua tai tuskaa. Suunnitelmissa on muuttaa lain tarkoitus eläimen suojelusta sen hyvinvoinnin edistämiseen. Eläimen hyvinvointi on yksilön fyysinen ja psyykkinen tila, joka voi vaihdella hyvästä huonoon. Hyvinvointia voidaan edistää poistamalla ikäviä asioita ja kokemuksia eläimen elämästä sekä lisäämällä eläimen elämään hyviä asioita ja kokemuksia. Uusi laki menisi siten eläimen hyvinvoinnin edistämisessä entistä lakia pidemmälle siinä, että ikävien asioiden poistamisen lisäksi olisi edistettävä eläimelle myönteisiä kokemuksia aiheuttavia asioita.
Uuteen hyvinvointilakiin on suunniteltu kirjattavan myös eläimen itseisarvon käsite. Kirjaus velvoittaisi kunnioittamaan eläimen itseisarvoa. Itseisarvo tarkoittaa tässä sitä, että eläimellä on arvoa omana ainutlaatuisena, olemassa olevana yksilönään. Itseisarvo on riippumaton eläimen taloudellisesta tai muusta hyötyarvosta ihmiselle. Useiden maiden oikeusjärjestelmissä eläin on muun tavaran ja omaisuuden tapaan objekti. Ihminen on oikeudellisesti subjekti, olemme oikeushenkilöitä. Ihmisen asema ja etu oikeudellisena subjektina ohittaa eläimen aseman ja edun. Eläimen itseisarvon kunnioittamisen kirjaaminen lainsäädännössä tarkoittaisi, että tunnustamme eläimet tunteviksi ja kokeviksi eläviksi olennoiksi. Meidän on tunnistettava ne tilanteet, joissa eläimen etu ohittaa ihmisen edun, ja toisin päin myös ne tilanteet, joissa ihmisen etu ohittaa eläimen edun.
Lakiin kirjattu itseisarvo ei estäisi eläinten pitoa tuotannossa eikä lemmikkeinä
Uuden lain laatijoiden tarkoituksena on, että eläimiä saisi edelleen pitää. Eläintenpitoa kuitenkin tarkasteltaisiin osin uudella tavalla. Suunnitelmissa on esimerkiksi positiivilista, joka tarkoittaisi luetteloa niistä eläinlajeista, joita olisi sallittua pitää. Positiivilistaa on toivottu ennen kaikkea rajoittamaan niin kutsuttujen eksoottisten harraste-eläinten lajikirjoa.
Mitä eläimen itseisarvon kunnioittaminen sitten ei ole? Ei ainakaan eläinten hyvinvointia haittaavaa, tarpeettoman kovakouraista eläinten käsittelyä. Ihmisen oma ärtymys eläimen ei-toivottuun käyttäytymiseen ei ole syy kohdella itseisarvoista eläintä kovakouraisesti. Tämä koskee niin nautojen käsittelyä tainnutuspaikalla kuin koiranulkoilutusta. Itseisarvoon kuuluu myös esimerkiksi se, että sairastuneen eläimen on saatava hoitoa riippumatta siitä, aiheuttaako hoito eläimen omistajalle kustannuksia. Hoidon vaihtoehtona voi olla myös eläimen lopettaminen; yhtä kaikki eläimen kärsimykseen on itseisarvon nojalla puututtava ja pyrittävä vähentämään kärsimystä niin hyvin kuin mahdollista. Eläimen asema arpajaisten tai kilpailujen palkintona tai ihmisen seksuaalisten mielihalujen kohteena on myös ristiriidassa eläimen itseisarvon kunnioittamisen kanssa.
Lemmikkieläimellä on ihmiselle välinearvoa
Tutkijoita yhä hämmentävä kysymys on, miksi ihmiset pitävät lemmikkejä. Lemmikkiin kuluu rahaa ja aikaa, ja lemmikin hyvinvoinnista huolehtiminen aiheuttaa toisinaan huolta. (Toisaalta lemmikkieläinten ympärillä pyörivä bisnes on erityisen tuottoisa.) Lemmikkieläimet saavat ihmisessä aikaan positiivisia tunteita: ihminen tuntee olevansa rakastettu ja tärkeä. Lemmikki siis lisää ihmisen onnellisuutta. Lemmikin omistaminen voi näyttää myös ulospäin hyvältä: kun koiran turkki kiiltää, se on merkki siitä, että pidän lemmikistäni hyvää huolta eli olen hyvä ihminen. Lemmikinomistajana voin antaa ihmisten ymmärtää, että minulla on varaa pitää lemmikkiä. Lemmikkikoira saa ihmisen liikkumaan kodin ulkopuolella, mikä lisää myös ihmisten välisiä sosiaalisia kontakteja – hyvässä ja pahassa. Näistä lähtökohdista katsottuna – ja huolimatta siitä, että lemmikin pitäminen yleensä maksaa rahaa – lemmikillä on omistajalleen itseisarvon ohella myös välinearvoa.
Tuotantoeläimelläkin on itseisarvo
Tuotantoeläin on elinkeinotoiminnassa tuotannon väline, muutenhan sitä ei tuotantoeläimeksi kutsuttaisi. Jotkut ovat sitä mieltä, että välinearvo lisää eläimen hyvinvointia: nimenomaan tuotantovälineenä kohdeltuna tuotantoeläimistä tulee pidettyä yhtä hyvää huolta kuin koneista, traktoreista tai muista tärkeistä työvälineistä. Toiset taas vannovat itseisarvon nimeen tuotantoeläinten hoidossa ja kohtelussa. Eläimelle itselleen ei välttämättä ole merkitystä sillä, miten sen emäntä tai isäntä arvokäsitteen näkee – jos eläintä hoitaa niin että se voi hyvin, se viis veisaa omistajansa arvopohjasta. Yhtä lailla tuotannon välineenä toimivalla lypsylehmällä voi olla nimi, sitä voi halata ja rapsuttaa jos mieli tekee, ja sen vasikkaa voi kohdella kuin pikku prinsessaa. Itseisarvo ei siis tässä yhteydessä sulje välinearvoa pois, eikä välineenkään tarvitse olla täysin ilman arvoa itsessään. Perimmäisenä tarkoituksena on kuitenkin eläinten hyvinvoinnin ja hyvän kohtelun edistäminen.
Teksti on julkaistu KMVet-lehden kolumnina numerossa 5/2016.