Arvojen ja asenteiden jyrkentyminen yhteiskunnassa näkyy siinä, millaista ruokaa syömme. Talouden sanelemien vaihtoehtojen ohella kuluttajille on kuitenkin annettava mahdollisuus tehdä myös arvovalintoja, kuten valita eläinten hyvinvointia edistäviä tuotteita tavanomaisten sijaan. Eläinten hyvinvointimerkki on keino tehdä arvoja näkyviksi, kirjoittaa Luonnonvarakeskuksen Terhi Latvala oheisessa vieraskynäkirjoituksessaan.
Eläintiloille apua yhteisestä maatalouspolitiikasta
Uusi yhteisen maatalouspolitiikan (YMP) aikakausi jo sarastaa, ja sitä valmistellaan parhaillaan sidosryhmien kuulemisella. YMP:n tavoitteena on vastata yhteiskunnan odotuksiin kestävästä ruoantuotannosta, erityisesti elintarvikkeiden turvallisuudesta ja laadusta, ympäristöä ja eläinten hyvinvointia koskevia normien osalta. Tavoitteena on myös entistä parempi kuluttajien ja kansalaisten kuuleminen päätöksenteossa.
Eläinten hyvinvointia voidaan parantaa monin eri ohjauskeinoin, kuten lisäämällä tilatason toimenpiteitä sekä selventämällä ja yksinkertaistamalla hyvinvointitukea, jotta sen kattavuutta saadaan parannettua tilatasolla. Yhtenä YMP:n tavoitteena onkin sallia enemmän tilatason pohdintaa siitä, miten eläinten hyvinvointia voisi parantaa tilan olosuhteissa.
Ostopäätökset ovat arvovalintoja
Ohjauskeinojen lisäksi eläinten hyvinvointia voidaan parantaa markkinoilla olevien tuotteiden merkinnöillä, jolloin kuluttajilla on paremmat mahdollisuudet valita eläinten hyvinvointia edistäviä tuotteita ostopäätöstä tehtäessä. Elämme arvojen ja asenteiden jyrkentymisen aikaa, ja se näkyy myös ruokasektorilla. Kuluttajien arvovalintoja voidaan kuitenkin mahdollistaa esimerkiksi eläinten hyvinvointia koskevilla merkinnöillä.
Hyvinvointimerkki muuttaa markkinoita
Jonge ym. esittävät, että jos uusi eläinten hyvinvointimerkki lisättäisiin luomumerkin ja tavanomaisesti tuotetun rinnalle, valtaosa siirtyjistä vähentäisi tavanomaisesti tuotettujen tuotteiden ostoa. Uusi merkki siirtäisi myös osan luomun kuluttajista hyvinvointimerkittyjen tuotteiden suosijoiksi, etenkin jos hyvinvointimerkittyjen tuotteiden hinta on alempi kuin luomutuotteiden. Kolmas piirre kulutusmuutoksessa olisi, että osa korvaavia tuotteita käyttävistä siirtyisi hyvinvointimerkittyjen tuotteiden käyttäjiksi.
Jos hyvinvointimerkkiä ei oteta käyttöön lainkaan, on mahdollista, että eläinten hyvinvoinnista tietoiset kuluttajat välttelevät eläinperäisten tuotteiden kulutusta. Lisäksi kotimaisten tuotteiden merkittömyys antaa ulkomaisille hyvinvointimerkityille tuotteille mahdollisuuden vallata markkinaosuuksia kotimaan markkinoilta.
Nyt on siis ajankohtaista alkutuotannossa, elintarvikeyrityksissä ja tuotantoa lähellä olevilla tahoilla pohtia, millainen hyvinvointimerkki olisi eläinten hyvinvointia edistävä, ja monenko tasoisena kullakin eläinlajilla sitä pitäisi soveltaa? Tätä pohdintaa käydään parhaillaan Luonnonvarakeskuksen Hyvinvointimerkki-hankkeessa yhteistyössä sidosryhmien kanssa, jotta kuluttajilla olisi mahdollisuus tehdä arvovalintana eläinten hyvinvointia edistävä ostopäätös.
Teksti: Terhi Latvala
Kirjoittaja työskentelee erikoistutkijana Luonnonvarakeskuksessa. Hän on kiinnostunut tuotannon suuntaamisesta kuluttajalähtöisesti sekä kuluttajien muuttuvista ruokatottumuksista ja toivoisi näiden kahden – tuotannon ja kulutuksen – heijastelevan toisiaan niin ruokapolitiikassa kuin markkinoillakin. Meneillään olevassa Hyvinvointimerkki-hankkeessa hän selvittää kuluttajien kulutusmuutoksia ja mielipiteitä eläinten hyvinvoinnista.
Lisätietoja:
Eläinten hyvinvointimerkintä suomalaisen eläintuotannon kilpailukyvyn ja laadun edistäjänä -hanke
Miten parantuvasta eläinten hyvinvoinnista voi maksaa, ja kenelle? (Tapani Yrjölä)
Ulkomaiset eläinten hyvinvointimerkit syynissä (Katriina Heinola)
Konstit on monet, sanoi emäntä kun eläinten hyvinvointia edisti (Essi Wallenius)
Hyvinvointimerkittyä lihaa tulossa tiskiin?
Eläinten hyvinvoinnin edistyminen markkina- ja kuluttajavetoisesti ilahduttaa