Saako koiraa perheenjäsenenä kohdella kuin ihmistä, vai onko se väärin koiraa kohtaan? Voiko koiran näkeminen inhimillisenä hahmona tehdä väkivaltaa koiran koiruudelle, vai voiko se auttaa ihmistä näkemään universaaleja tunteita ja tarpeita toislajisessa yksilössä? Koirien inhimillistämistä pohtii seuraavassa tekstissä avustajamme Leena Pihkala.
Koira nähdään tulkinnan läpi
Koirat ovat paitsi metsästystovereita, sirkuksen tähtiesiintyjiä ja nettijulkkiksia. Länsimaisesta katsontakannasta koira vaikuttaa ihmisen parhaalta ystävältä, eikä vaikka tuotantoeläimeltä. Tästä näkökulmasta katsottuna kiinalainen koirien syömiseen keskittyvä festivaali tuntuu meistä irvokkaalta.
Tiede taas tarkastelee koiria useimmiten biologian kautta, mutta myös yhteiskuntatieteet ovat kiinnostuneet koirista. Eläinsuhteita koskeva tutkimus on tarpeen, sillä harva meistä näkee lenkkikaveriaan vain yhtenä eläimenä muiden joukossa.
Inhimillistäminen on ajattelua, jossa eläimet nähdään ihmisen kaltaisina. Koiran ja ihmisen tunnekirjossa on monia yhtymäkohtia, mutta koira ei kuitenkaan osaa ajatella ihmisen tavoin, eivätkä ihmiset vielä tiedä kaikkea koirien aivoituksista.
Joskus arkisia tulkintoja on myös vaikea tehdä lajien erilaisuuden takia. Koirilla on nimittäin ihmismäisten tuntemuksien lisäksi myös omia, hajumaailmoihin perustuvia tunteita. Lisäksi samankaltaisia tunteita ilmaistaan eri tavoin. Koiran miellyttämispyrkimykset oletetaan helposti katumukseksi ja häpeäksi, vaikka laji ei näihin tunteisiin kykene. Tulkinnan perusteella koiraa esimerkiksi rangaistaan tunteja sitten tehdyistä tuhoista. Koira ei muista tekojaan tai ymmärrä, miksi sille ollaan vihaisia. Sosiaalisesti älykkäänä eläimenä se kuitenkin pyrkii rauhoittelemaan omistajaansa. Jos tukala tilanne on toistunut usein, koira aloittaa lepyttelyn varmuuden vuoksi.
Media innostaa inhimillistämään
Teoreetikko Donna Haraway rakastaa koiria, mutta hänen mielestään länsimainen tapa nähdä koirat karvaisina lapsina on epäeettinen, sillä inhimillistäminen johtaa siihen, että eläimien arvo mitataan vain siinä, kuinka ihmismäisiä ne ovat. Inhimillistetyistä eläinhahmoista onkin tullut suosittu uutisaihe. Muistatko vielä Kukko Pärssisen, pullukkanorppa-Viljon tai mielenosoituskoira-Makkaran?
Personoidut eläinhahmot edustavat mediassa vaihtelevia teemoja, kuten sankaruutta (poliisikoirat) tai viattomuutta (orpo Knut-jääkarhu). Eläinyksilöllä itsellään ei ole näistä esityksistä hajuakaan.
Eläin personoidaan uutisissa antamalla eläimelle nimi, puhumalla sen puolesta ja esittämällä se yksilönä. Näissä uutisissa ei enää puhuta laumasta, vaan ”perheestä”. Sankarieläin on eräänlainen mediaeläimien huippuyksilö, johon liitetään niin paljon inhimillisiä piirteitä, että ilmiö sekoittaa ihmisen ja eläimen eron. Se ei edistä eläinten hyvinvointia. Steve Baker kuvaa tätä outoa ilmiötä nimellä disneyfikaatio. Jos eläimestä tulee vain inhimillisiä piirteitä kätkevä kuori, näemme eläinyksilön itsessään melko samantekevänä ja arvottomana.
Puheenvuoroja koiran kielellä
Uutinen roskiksesta pelastetusta hellyyttävästä pennusta herättää yleisön sympatiat, mutta ei auta sen tulevaa omistajaa ymmärtämään koiraansa. Pahimmassa tapauksessa disneymäisenä nappisilmänä esitelty koira ei enää kelpaa omistajilleen, kun sääli loppuu ja arki alkaa. Ihannetilanteessa söpöilyuutinen taas herättää hellää uteliaisuutta ja ohjaa lukijan hankkimaan myös käyttökelpoista tietoa.
Vastuullisuuteen kykenevänä lajina ihmisen kannattaa lähtökohtaisesti aina yrittää ymmärtää koiraa, eikä suuttua eläimelle siitä, ettei se veny meidän tarpeisiimme.
Filosofi Elisa Aaltola esittää, että ihmiset eivät voi ymmärtää eläinten kokemuksia täydellisesti, mutta niistä voi tehdä päätelmiä. Samoin ajatteli evoluutioteorian isä Charles Darwin. Koiran sielunelämästä on kirjoitettu lukemattomia oppaita, jotka auttamat ihmisiä tulkitsemaan maailmaa koiran näkövinkkelistä.
Kirjojen neuvot auttavat välittämään viestit koirille niin, että nekin ymmärtävät mitä haemme takaa. Kun lemmikin lajityypillistä käytöstä osaa ihailla hyväntuulisesti, on omaa koiraa helppoa pitää maailman suloisimpana koko sen eliniän ajan.
Teksti: Leena Pihkala
Lähteitä ja lukuvinkkejä:
- Aaltola, Elisa: Eläinten moraalinen arvo
- Aaltola, Elisa: Ihminen, eläin vai molemmat?
- Baker, Steve: Picturing the Beast: Animals, Identity and Representation
- Pihkala, Leena: ”Hän oli kreikkalainen” – Kohti mellakkakoirien mediaesityksien tulkintaa
- Darwin, Charles: Tunteiden ilmaisu ihmisissä ja eläimissä.
- Gouabault, Emmanuel, Dubied, Annik ja Burton-Jeangros, Claudine: Genuine Zoocentrism or Dogged Anthropocentrism? On the Personification of Animal Figures in the News
- Haraway, Donna: The companion species manifesto: dogs, people, and significant otherness
- Hirvonen, Anne: Mustasukkaiset tappajatalitintit. Inhimillistäminen ja metaforat luonnonvaraisia lintuja koskevissa mediateksteissä
- Marion Schwartz: A History of Dogs in the Early Americas