Takaisin

Uusilla jalostusmenetelmillä mahdollisuus parantaa tuotantoeläinten hyvinvointia

Tuotantoeläinten hyvinvoinnin neuvottelukunta kokoontui maaliskuussa keskustelemaan eläinjalostuksesta ja eläinten hyvinvoinnista tuotannossa. Asiantuntijoina kuultiin tutkija Annika Lonkilaa Suomen ympäristökeskuksesta sekä kotieläinten jalostustieteen professori Asko Mäki-Tanilaa Helsingin yliopistosta.

Lypsykarjanjalostus tehostunut

Lypsykarjanjalostus ei ole pysähtynyt menneeseen vaan heijastelee yhteiskunnan muuttuvia arvoja, totesi maidontuotannon murrokseen perehtynyt Annika Lonkila. Jalostus on nopeutunut merkittävästi genomisen valinnan avulla, etenkin kun se yhdistetään sukupuolilajiteltuun siemeneen, alkionsiirtoon ja alkioiden poimimiseen jo hiehoilta.

Jalostusta nopeuttavat tekniikat mahdollistavat jalostustavoitteiden entistä nopeamman saavuttamisen. Nopeutuneella jalostuksella on mahdollista niin lisätä kuin toisaalta heikentääkin eläinten hyvinvointia. Jalostuksen tehostumisen myötä sen eläimille aiheuttamien vaikutusten tulisikin olla yhteiskunnallisen keskustelun kohteena.

Jalostuksella on pyritty pitkään lehmän maidontuotannon kasvattamiseen. Nykyisin huomioidaan myös lehmän kestävyyteen ja terveyteen liittyviä tekijöitä, joilla on merkitystä myös lehmän taloudellisen arvon kannalta. Mitä enemmän jalostuksessa edetään yksittäisten ominaisuuksien parantamisessa, sitä enemmän kasvavat riskit muiden ominaisuuksien heikkenemiselle.

Lehmien maitotuotoksen kasvettua yleisimmiksi hyvinvointiongelmiksi ovat nousseet sorkka- ja utareterveyden sekä hedelmällisyyden ongelmat. Jalostus on myös kasvattanut lehmien kokoa niin, että moni vanha navetta parsineen on käynyt auttamatta liian ahtaaksi isoille eläimille. Ratkaisevaa on, riittävätkö tuotannolliset tekijät kontrolloimaan myös vaikutuksia nautojen hyvinvoinnille, pohti Annika Lonkila alustuksessaan.

Uudet jalostusmenetelmät hyvinvointia edistämään

Asko Mäki-Tanila nosti katsauksessaan eläinjalostuksen uusista menetelmistä esimerkeiksi sukupuolilajitellun sperman käytön ja geeninsiirron mahdollisuudet. Molemmilla menetelmillä voidaan parhaimmillaan edistää tuotantoeläinten hyvinvointia ja välttää eläinten kasvattaminen vain lopetettaviksi siksi, että ne ovat tuotannon kannalta ”väärää” sukupuolta.

Lypsykarjatiloilla lehmävasikat ovat toivottuja, mutta ilman sukupuolilajittelua noin puolet syntyvistä vasikoista on sonnivasikoita. Sonnin spermasta voidaan erotella isompi X-kromosomi, joka on Y-kromosomia painavampi. Näin voidaan etukäteen päättää syntyvän vasikan sukupuoli. Lypsyrotuisille lehmille voidaan käyttää X-siementä ja välttää siten ei-toivottujen lypsyrotuisten sonnivasikoiden syntyminen. Liharotuisille lehmille voidaan puolestaan käyttää Y-siementä, jolloin saadaan paremmin kasvavia sonnivasikoita.

Geeninsiirto on uusi menetelmä, jolla voidaan esimerkiksi poistaa mutatoituneita geenejä tai laittaa säätelytekijä geeniin. Eläinten tuotostasoa tai terveyttä tuskin voidaan merkittävästi edistää geeninsiirroilla, sillä tuotanto-ominaisuuksiin vaikuttaa suuri joukko geenejä. Menetelmällä on kuitenkin muita mahdollisuuksia: esimerkiksi fluoresenssigeenin avulla kukkoalkiot saadaan hohtamaan UV-valossa ja vältetään näin munintakanajalostuksessa turhien kukkotipujen kuoriutuminen, sukupuolilajittelu ja kukkotipujen lopettaminen heti kuoriutumisen jälkeen. Nupojen nautojen aikaansaaminen geeninsiirrolla voisi olla mahdollista, samoin kuin steriilien viljeltyjen kalojen, millä vältettäisiin niiden sekoittuminen luonnonkalakantoihin.

Suomen vaikutusmahdollisuudet vähäiset globaalissa eläinjalostuksessa

Lainsäädännöstä toivotaan apua eläinten hyvinvointia heikentävän jalostuksen hillitsemiseen, mutta hyvät käytännöt ja elinkeinon omat toimet voivat olla tehokkaampia kuin lainsäädännön rajalliset ja jäykät mahdollisuudet. Suomessa elinkeino on esimerkiksi ottanut kielteisen kannan ns. Belgiansinisen eli suhteettoman suuret lihakset kasvattavan, muun muassa poikimavaikeuksista kärsivän nautarodun eläinaineksen maahantuontiin.

Lypsylehmien jalostuksessa huolettaa, miten lehmän fysiologia sopeutuu lisääntyneen maitotuotoksen mukanaan tuomiin muutoksiin. Sikojen jalostuksessa hyvinvointihuolena ovat emakoiden suuret pahnuekoot ja siipikarjanjalostuksessa broilereiden nopean kasvun aiheuttamat terveysongelmat. Yksipuolinen tuotoksen painottaminen asettaa jalostukselle haasteita, mutta asiaan on myös ryhdytty kiinnittämään huomiota. Jalostettavat ominaisuudet ovat antagonistisia: jos painotetaan vain yhtä ominaisuutta, kuten lehmän maitotuotosta, menetetään samalla jossain toisessa ominaisuudessa. Ominaisuuksilla on kuitenkin leveä jakauma – jonkin verran löytyy myös lehmiä, jotka ovat sekä kestäviä että hyvin tuottavia.

Eläinjalostus on globaalia yritystoimintaa, jossa Suomen kokoisen maan vaikutusmahdollisuudet ovat melko pienet. Suomessa on kuitenkin omaa lypsykarjan jalostustoimintaa, joten voimme vaikuttaa omiin jalostustavoitteisiimme ja sitä kautta lypsylehmien hyvinvointiin.