Sika tahtoo tonkia

Sika on sosiaalinen ja utelias sekasyöjä, joka tarvitsee tekemistä ja toisten sikojen seuraa voidakseen hyvin. Sika voi kuitenkin olla riski kaverilleen, sillä se voi stressaantuneena purra karsinatoveriltaan hännän.

Sian hyvinvoinnin kannalta on oleellista, että karsinassa on tilaa erilaisille toiminnoille, kuten levolle, ruokailulle ja ulostamiselle. Toimivassa karsinassa sika sontii, syö ja makaa eri paikoissa eikä sotke itseään. Sika tarvitsee tilaa myös toisten sikojen kanssa seurusteluun, leikkiin ja väistämiseen.

Sikojen yleisimmät hyvinvointiongelmat liittyvät tonkimismateriaalin puutteeseen, porsaskuolleisuuteen, karjuporsaiden kastrointiin ilman kivunlievitystä sekä tilanahtauteen. Esimerkiksi häkissä porsivien emakoiden vähäinen liikkumatila ja tonkimismateriaalin puute estävät emakoita toteuttamasta sisäsyntyistä pesänrakennustarvettaan.

Yleinen hyvinvointiongelma on myös hännänpurenta, jossa sika puree karsinatoverinsa häntää. Hännänpurenta aiheuttaa sialle kipua ja tulehduksia sekä heikentää kasvua. Tulehdukset voivat johtaa ruhon hylkäykseen teurastamolla.

Sika tarvitsee tekemistä

Lue lisää: Sian hyvinvointi
_DSC2793
Emakko voi joutua olemaan häkissä puolet tuotantokierron ajasta.
Lue lisää
1_siat-luonnonlaitumella_parkkinen
Luonnossa sika käyttää ruuan hakuun, tonkimiseen ja laiduntamiseen jopa 10 tuntia päivässä.

Luonnossa sika elää perheryhmässä

Lue lisää: Sika luonnossa

Siat ovat sosiaalisia eläimiä, jotka luonnossa elävät muutaman toisilleen sukua olevan emakon ja näiden jälkeläisten muodostamissa ryhmissä. Ryhmät ovat sosiaalisesti vakaita. Eri toiminnot, kuten ruuanhaku ja lepo, tapahtuvat samanaikaisesti muiden ryhmän jäsenten kanssa. Perheryhmät liikkuvat päivisin laajoillakin alueilla ja nukkuvat öisin omissa yöpesissään. Luonnonoloissa emakot rakentavat porsimisen lähestyessä pesän. Pesä suojaa porsaita pedoilta, säältä ja emakon alle jäämiseltä. Emakot vieroittavat eli lakkaavat imettämästä porsaitaan pikkuhiljaa useiden kuukausien aikana. Nuoret karjut elävät omissa laumoissaan ja myöhemmin yksinään lisääntymiskautta lukuun ottamatta. Sialla on voimakas tarve tonkia ja tutkia kärsällään. Se on utelias sekasyöjä, jonka ravinto on kuitupitoista ja koostuu pääosin kasviksista.

Lue lisää

Sikanaaras on emakko (ensimmäistä kertaa porsiva on ensikko), uros on karju ja jälkeläinen on porsas.

Sikoja kasvatetaan niistä saatavan lihan vuoksi. Jotta sikojen tuotanto on mahdollista, tarvitaan emakoita synnyttämään porsaita ja karjuja luovuttamaan spermaa. Sianlihan tuotannon kannattavuuden vuoksi siat on jalostettu kasvamaan nopeasti ja tuottamaan kerralla suuria määriä porsaita. Porsaita tuottavat emakkosikalat ja lihasikalat ovat usein erillisiä yksiköitä. Emakkosikalasta porsaat kuljetetaan lihasikalaan, jossa ne kasvavat teuraskokoon. Sika kuljetetaan teurastamoon noin kuuden kuukauden ikäisenä, jolloin sen elopaino on reilut sata kiloa.

Sika on jalostettu kasvamaan nopeasti

Lue lisää: Sika tuotantoeläimenä
sikala2
Lihasikalassa porsaat kasvatetaan teuraskokoon.
Lue lisää