Takaisin

Ruotsalaiseläinlääkärit puolustavat eläinsuojelulakia: ”Halpa liha voi tulla meille kalliiksi!”

Ruotsalaiset tutkijat ja eläinten hyvinvoinnin asiantuntijat vastasivat Huvudstadbladitissa (14.10.2015) Leena Suojalan ja Mikaela Strömberg-Schalinin mielipidekirjoitukseen ”Eläinsuojelulain uudistus uhkaa kotieläintuotantoa” Helsingin Sanomissa (25.9.2015). Oheinen teksti on EHK:n tekemä suomennos. Eläinsuojeluasiamies julkaisi alkuperäisen tekstin blogissaan.

Leena Suojala ja Mikaela Strömberg-Schalin käyttävät Ruotsia varoittavana esimerkkinä siitä, miten eläinten hyvinvointia ja eläintenpitoa koskeva kansallinen lainsäädäntö vaikuttaa eläintuotantoon. Heidän mukaansa Ruotsin sikatuotanto on vähentynyt, eikä kata 60 prosenttia enempää omavaraisuudesta, ja että loput 40 % on tuotu EU:sta.

Jos Ruotsia käytetään pelotteena, tulisi käyttää myös tarkkoja lukuja. Tosiasiassa Ruotsi on 72-prosenttisesti omavarainen sianlihan suhteen; broilerin osalta omavaraisuusaste on 70 %, kananmunien 90 % ja maidon 90 %. Naudanlihan osalta Ruotsi on 50-prosenttisesti omavarainen. Sianlihaa tuodaan Saksasta, Tanskasta ja Puolasta, ja broileria Tanskasta. Sianlihan tuonti on viime vuosina laskenut 10 % ja Ruotsin nauta- ja sikatuottajat saavat lihasta korkeamman hinnan kuin muissa EU-maissa, eli kannattavuus on noussut. 70 % omavaraisuusaste on kohtuullinen, sillä kuluttajatutkimukset osoittavat, että 30 % ihmisistä ei kiinnitä huomioita tuotteiden laatuun.

Ruotsi on vahvoilla eläinsuojelussa, mutta ei huipulla. World Animal Protection -järjestö (2015) arvioi 50 maata (joista 16 eurooppalaista) eläinsuojelun suhteen. Kukin maa arvioitiin 15 indikaattorilla, jotka yhteenlaskettuina antoivat arvosanan A-G. Ruotsi, kuten Tanska, Saksa ja Alankomaatkin, sai arvosanan B, kun taas Itävalta, Iso-Britannia ja Sveitsi saivat arvosanan A.

Ruotsissa, kuten muissakin maissa 1960-70-luvuilla vallinnut mekanistinen käsitys tuotantoeläimistä on edelleen vahvoilla useissa maissa. Ruotsin hyvä tilanne eläinsuojelun suhteen on tulosta päämäärätietoisesta työstä eläinten hyvinvoinnin eteen. Ruotsin eläinlääkärit, tutkijat ja elinkeino ottivat ohjat käsiinsä eläinten hyvinvoinnin edistämiseksi 1980-90-luvuilla. Lakeja tiukennettiin. Käytäntöjä luotiin eläinten vapaana pitoon, eläinten pitoon ilman silpomista (kuten nokan tai hännän typistämistä) ja antibioottien käytön rajoittamiseen. Tutkimus osoittaa, että eläinten hyvinvoinnin laiminlyönti johtaa eläinten huonompaan terveyteen, stressiin ja alhaiseen immuunivasteeseen, josta seuraavat mm. lehmien utaretulehdukset, porsasripulit ja lisääntyt antibioottien käyttö. Antibioottien liikakäytöllä eläimillä on tuhoisia seurauksia myös ihmisten terveydelle – mitä huonommalla tolalla eläinten hyvinvointi on, sitä enemmän antibiootteja käytetään, ja sitä suuremmaksi kasvaa riski antibioottiresistenssin kehittymiseen ja ihmisten sairaanhoidon epäonnistumiseen.

Pohjoismainen hyvinvointitutkimus ja eläintenpidon käytännöt ovat maailman huippua. OECD:n julkaisemassa antibioottiraportissa 2015 julistettiin, että maailman maiden on otettava käyttöön Ruotsin malli eläintenpidossa antibioottien kulutuksen vähentämiseksi. EU-maista Ruotsi käyttää tällä hetkellä vähiten antibiootteja per lihakilo.

Kun EU:ssa lähestytään pohjoismaista eläinten hyvinvoinnin tasoa ja rajoitettua antibioottien käyttöä, ei Ruotsin ja Suomen pidä heikentää eläinten hyvinvoinnin ja terveyden edellytyksiä, sillä se todennäköisesti johtaisi suurempaan antibioottien käyttöön.

Ruotsin ja Suomen ei tule tuottaa huonolaatuista, halpaa ruokaa! Matala eläinten hyvinvoinnin taso hävittäisi tärkeän syyn ostaa ruotsalaista tai suomalaista ruokaa. Jos eläinten hyvinvointi ja antibioottien vähäinen käyttö eivät riitä kotimaisen ruuan ostoperusteiksi, tulee tuonti kasvamaan ja kotimaisen maatalouden ahdinko pahenemaan edelleen.

Ruotsin ja Suomen ei kannata olla huolissaan ruuantuotannon omavaraisuusasteesta, vaan antibioottiresistenttien bakteerien ihmisille aiheuttamien infektioiden riskeistä ja kuluista. Antibioottiresistenssi maksaa EU:lle vuosittain 1,5 miljardia euroa.

Siksi omalta osaltamme haluamme todeta, että eläinten hyvinvointisäädökset eivät tule kalliiksi vaan päinvastoin, niistä on taloudellista etua.

Meidän tulee edistää pohjoismaista maataloutta ja kehittää eläinten hyvinvointia niin Pohjoismaissa kuin muuallakin kaikkien yhteiseksi eduksi. Halpa liha voi tulla meille kalliiksi!

Margareta Stéen, dosentti, Sveriges lantbruksuniversitet (SLU, Ruotsin maatalousyliopisto)
Helena Röcklinsberg, dosentti, SLU
Gunnela Ståhle, kunniatohtori, SLU
Birgitta Staaf Larsson, tohtorikoulutettava, SLU
Maria Forsberg Lönn, biologi, SLU
Johan Beck-Friis, tietopäällikkö, Sveriges Veterinärförbund
Mats Sjöquist, professori, SLU