Takaisin

Loukkaantuneet luonnoneläimet ihmisen armoilla

Laki velvoittaa jokaista auttamaan sairasta tai loukkaantunutta eläintä, sillä vastuu eläinten hyvinvoinnista on meillä jokaisella. Joitakin muutoksia loukkaantuneiden luonnoneläinten hoitoon on kuitenkin luvassa uuden eläinten hyvinvointilain säädösten mukaan. Muutokset perustuvat ajatukseen, että myös villieläimiä on kunnioitettava. Kunnioittamisessa on kysymys eläimen edusta ja eettisesti kestävästä periaatteesta, eikä ihmisen halu auttaa saa ajaa eläimen edun edelle.

Ihmisen näkökulmasta kohti eläimen etua

Nykyisessä eläinsuojelulaissamme sanotaan, että sairasta, vahingoittunutta tai muutoin avuttomassa tilassa olevaa kotieläintä tai muuta ihmisen hoidossa olevaa eläintä on joko itse autettava tai ilmoitettava eläimestä sen omistajalle, hoitajalle, kunnaneläinlääkärille, terveydensuojeluvalvontaan tai poliisille. Luonnonvaraisten nisäkkäiden ja lintujen ottaminen elätettäväksi on kielletty, ellei kysymyksessä ole eläimelle tilapäisesti annettava sairaanhoito tai muu hyväksyttävä tilapäinen tarve. Tilapäisesti annettavaa sairaanhoitoa varten hoitoon otettu eläin on sen tilan salliessa vapautettava, jos on oletettavissa, että se vaikeuksitta sopeutuu luonnonvaraiseen elämään. Jos eläintä ei voida vapauttaa eikä sen hoitoa voida järjestää, eläin on lopetettava.

Pian vanhentuva nykylaki on kirjoitettu auttajan eli ihmisen näkökulmasta: lailla on haluttu antaa kansalaisille mahdollisuus toteuttaa itseään eläimiä auttamalla, eikä niinkään katsottu asiaa luonnoneläimen näkökulmasta. Nykylainsäädännössämme ei esimerkiksi ole säädetty vaatimuksia loukkaantuneiden luonnonvaraisten eläinten hoitajien osaamisesta, eläinten hoidossa käytettävien tilojen soveltuvuudesta eikä eläinten hoidosta ylipäätään. Laissa ei myöskään ole säädetty, milloin ja miten eläimet tulee palauttaa takaisin luontoon.

Avuttomassa tilassa olevat luonnonvaraiset eläimet herättävät auttamishalun. Eläintä auttamalla ihminen kokee tekevänsä jotain arvokasta ja inhimillistä, ja saa usein osakseen myös muiden arvostusta. Vaarana on kuitenkin se, ettei toimintaa pystytä arviomaan objektiivisesti: hyvää tarkoittavasta auttamisesta saattaakin aiheutua eläimelle enemmän haittaa kuin hyötyä.

Hyvä tarkoitus ei riitä takaamaan eläimen hyvinvointia

Käytännössä nykylainsäädännön noudattaminen on joissakin tapauksissa johtanut siihen, että hyvää tarkoittava yksityishenkilö on ottanut luonnonvaraisen eläimen hoitaakseen puutteellisin tiedoin ja taidoin. Eläinten hoitoon ei aina ole ollut käytettävissä riittävän suuria ja soveltuvia tiloja. Eläimille annettu ravinto on voinut olla vääränlaista, ja eläimet ovat saattaneet kesyyntyä tarpeettomasti hoidon aikana.

Eläimen luontoon palauttaminen edellyttää asiantuntemusta sen suhteen, milloin eläin on riittävän kuntoutunut selvitäkseen luonnossa. Luontoon palauttamisen taas tulisi tapahtua sellaisessa paikassa, jossa vapauttaminen ei aiheuta haittaa muille eläimille, ihmisille eikä ympäristölle. Joskus eläimen edun mukaista on lopettaa eläin nopeasti ja päästää se kärsimyksistään.

Toiveissa tiukempi lainsäädäntö

Perustuslakivaliokunta on todennut, että ”Eläinten kivun, tuskan ja kärsimyksen välttäminen on yhteiskunnallisesti hyväksyttävä ja erittäin painava peruste jopa alan toimijoiden tieteen vapauden, elinkeinovapauden ja omaisuuden suojan rajoittamiseen.” Luonnonvaraisenkin eläimen hoidon on siis oltava osaavissa käsissä, eikä toiminnalla saa aiheuttaa eläimelle tarpeetonta kärsimystä.

Uuden lain valmisteluvaiheessa eläinhoitoloiden pitäjät ovat toivoneet enemmän tiedotusta jokaisen kansalaisen auttamisvelvollisuudesta ja tietoa siitä, kuka saa lopettaa rauhoitettuja luonnonvaraisia eläimiä. On myös toivottu, ettei loukkaantuneita luonnonvaraisia eläimiä saisi pitää vankeudessa, ellei niitä pystytä palauttamaan takaisin luontoon. Tällöin lopettaminen olisi käytännöllinen vaihtoehto.

Eläinten hyvinvointilain luonnoksen mukaan sairasta, vahingoittunutta tai muutoin avuttomassa tilassa olevaa eläintä on joko itse autettava tai ilmoitettava eläimestä sen omistajalle tai pitäjälle taikka valvontaviranomaiselle. Jos eläin on sellaisessa tilassa, että sen hengissä pitäminen on ilmeistä julmuutta sitä kohtaan, eläin on lopetettava tai huolehdittava siitä, että se lopetetaan. Luonnonvaraisen eläimen auttaminen voi tarkoittaa esimerkiksi vaaralliseen paikkaan joutuneen eläimen siirtämistä tai opastamista pois alueelta, aitaan tarttuneen eläimen irrotusta tai sairaan tai loukkaantuneen eläimen hoitoon toimittamista tai lopettamista.

Ei luonnoneläimiä pitkäaikaiseen hoitoon

Lakiesityksen mukaan loukkaantunut tai muuten avuttomassa tilassa oleva luonnonvarainen eläin voidaan ottaa lyhytaikaisesti haltuun sille annettavaa ensiapua tai hoitoon toimittamista varten. Ensiavun jälkeen eläin on sen tilan salliessa vapautettava takaisin luontoon tai toimitettava hoitoon laissa erikseen määriteltyyn hoitopaikkaan. Jos eläintä ei voida vapauttaa eikä sen hoitoa voida järjestää, eläin on lopetettava.

Loukkaantuneen eläimen hoidon järjestävällä taholla on oltava asianmukaiset ja riittävät tilat ja eläinten pitopaikat, ja hoidon tulee olla asianmukaisesti järjestetty. Toiminnanharjoittaja on velvollinen ilmoittamaan toiminnastaan, mikä tarkoittaa sitä, että toiminta kuuluu jatkossa eläinsuojeluvalvonnan piiriin. Maakunnalla on velvollisuus huolehtia maakunnan eläinlääkärin vastaanotolle tuodun sairaan tai vahingoittuneen luonnonvaraisen eläimen lopetuksesta, mikäli lakiuudistus toteutuu esitetyn mukaisesti.

Luonto tarjoaa parhaat mahdollisuudet lajinmukaiseen käyttäytymiseen

Asiaan perehtymättömän on vaikea arvioida, onko hoito vai lopetus parempi eläimelle, ja voidaanko hoitoa tarjota nimenomaan villieläimelle sen hyvinvoinnin kärsimättä olennaisesti. Hoitajan on osattava arvioida eläimen käyttäytymistarpeita ja niiden toteutumista hoidossa, eläimen sopeutumista hoitoon ja sen jälkeen luontoon, ja hoidon versus lopettamisen tarvetta: kumpi on eläimen edun mukaista? Jokaisella eläimellä on oikeus elämään ja siihen, että eläintä ei vahingoiteta. Joskus kunnioitus kuitenkin toteutuu parhaiten, kun eläimen kärsimys lopetetaan, vaikka silloin loukataankin eläimen oikeutta elää.

Luonnonvaraiset eläimet eivät luonnossakaan aina välty kivulta ja kärsimykseltä – niitä piinaavat nälkä, ravinnon yksipuolisuus, ankara ympäristö, taudit ja vammat, petoeläimet ja ihmisen aiheuttamat muutokset elinympäristössä. Luonnossa eläin voi kuitenkin valita elinympäristönsä, käyttäytyä lajinmukaisesti ja toteuttaa olennaisia käyttäytymistarpeitaan – vaikka sen hintana olisivatkin edellä mainitut riskit. Ihmisen hoidossa tätä kaikkea voidaan vain jäljitellä.

Yleisenä periaatteena eläinten hyvinvoinnin turvaamisessa on, ettei eläimen olosuhteita heikennetä sen elämän aikana. Ihmisen hoidossa olevaa eläintä on aikuisenakin pidettävä yhtä hyvissä olosuhteissa kuin mihin se on lapsuusaikanaan tottunut. Luonnonoloissa kasvanutta ja niihin sopeutunutta eläintä ei periaatteen nojalla saa ottaa vankeuteen lainkaan. Eläimen lopettaminen on eläinsuojelullisesti perusteltu vaihtoehto silloin, kun on syytä epäillä, että eläin joutuisi kärsimään tai ettei sitä voisi enää palauttaa luontoon.