Takaisin

Lihakania lautaselle?

Maailmalla kaneja kasvatetaan lihaksi sekä laajamittaisesti että pienimuotoisena kotitarvekasvatuksena. Suomessakin lihakanien pito on hiljalleen yleistymässä. Kanien pitoa ohjaa yleisellä tasolla eläinsuojelulainsäädäntö, mutta erillisiä säädöksiä nimenomaan lihakanien kasvatukseen nykyisessä lainsäädännössämme ei vielä ole. Maa- ja metsätalousministeriön teettämä selvitys kaninpitoon liittyvästä lainsäädännöstä muissa EU-maissa antaa viitteitä siitä, millaisia säädöksiä lihakanien pitoon voisi meilläkin olla luvassa.

Kanien pitopaikan vastattava eläinten tarpeita

Kaneja on useimpien selvityksessä vertailtujen maiden (mm. Ruotsi, Saksa, Alankomaat, Sveitsi, Norja) säädösten mukaan pidettävä niin, että melu, saasteet tai muut ulkoiset tekijät eivät häiritse eläimiä. Kaneilla on oltava riittävästi tilaa mukavaan nukkuma-asentoon, venyttelyyn, luonnolliseen ylösnousemiseen sekä turkinhoitoon. Pitopaikan pitää myös olla pakovarma.

Saksan lainsäädännössä säädöksiä perustellaan kanien luontaisella käyttäytymisellä. ”Kanien pidossa tulee huomioida lajikohtaiset perustarpeet ja käyttäytymismallit. Erityisen tärkeää kaneille on lajityypillinen liikkuminen, kuten hyppiminen, seisominen pystyasennossa ja tarve hakeutua piiloon. Sosiaalinen vuorovaikutus on myös kanien käyttäytymistarve, joka pitää sisällään pysyvien yhteisöjen muodostamisen ja runsaat kontaktit eläinten välillä. Jyrsiminen, raapiminen ja kaivaminen ovat kaneille yleistä käytöstä, joka liittyy ruuan etsintään. Myös ruuansulatuselimistön toiminnassa on kaneille lajityypillisiä erityispiirteitä, kuten umpisuolessa tuotetut ravintoaineet. Kanien pitopaikan tulee vastata näihin tarpeisiin. Kanit pitävät mieluiten kiinteästä lattiasta, joka on puhdas ja kuiva.”

Itävallassa lihantuotantoon tarkoitettujen kanien pitäminen häkeissä on kielletty. Lihakaneja pidetään kaninkopeissa, joissa on hylly tai erillinen hämärretty alue, eivätkä kopit saa olla päällekkäin. Siitoskaneja sen sijaan saa edelleen pitää häkeissä.

EU:n ulkopuolisista maista Sveitsin lainsäädäntö linjaa, että kanien pitopaikan on oltava niin suuri, että lajityypillinen liikkuminen kuten hyppiminen ja loikkiminen onnistuvat siinä esteettömästi. Luomukanien pidon on täytettävä ”erityisen eläinystävällisen pitopaikan” vaatimukset, mikä tarkoittaa muun muassa kanien pitoa vapaina ryhmissä. Kanien häkkikasvatus luomutiloilla ei ole sallittua. Harrastuksena ja kotitarpeeksi kaneja saa pitää häkeissä yhdistämällä osastoja ja varustamalla tilat hyllyillä. Kaneille on tarjottava säännöllisesti (vähintään kerran viikossa) mahdollisuus vapaaseen liikkumiseen avoimessa tai katetussa aitauksessa.

Kani tarvitsee hämärän hetken

Saksassa ja Alankomaissa on tarkat säädökset sille, millainen valaistus ja vuorokausirytmi kaneille on luotava. Rytmin tarkoitus on matkia luonnollisia olosuhteita niin hyvin kuin mahdollista. Kanit ovat hämäräaktiivisia elämiä, joille on luontaista syödä ilta- ja aamuhämärässä, jolloin ne voivat paremmin välttää petoeläimiä. Tämän vuoksi kanit tarvitsevat riittävän hämärävaiheen.

Myös poikasten imettäminen tapahtuu yleisimmin iltahämärän aikaan. Kanien pitämiseen tarkoitetuissa tiloissa on oltava pimennetty alue, johon eläimet voivat vetäytyä ja johon pääsy ja jonka rakenne on sellainen, että eläimet voivat vältellä toisiaan. Kanien pitopaikkaan pitää pääsääntöisesti tulla luonnonvaloa.

Pohjolassa kanien talviulkoiluun kiinnitettävä huomiota

Kanien pitopaikan on oltava sellainen, että se suojaa eläintä auringonvalolta, tuulelta ja sateelta. Ruotsissa kanien pitäminen ulkona talvisaikaan on sallittua vain, jos pitopaikka on korotettu maasta. Kanit eivät pysty säätelemään lämpötilaansa hikoilemalla, vaan ne sopeutuvat ympäristön lämpötilaan korvien verisuonituksen avulla. Pidempiaikaiset lämpötilamuutokset, jotka ylittävät optimaalisen (+15–20˚C) lämpötilan, voivat johtaa ruumiinlämmön nousuun ja pahimmillaan kuumuuden aiheuttamaan kuolemaan. Kanit sietävät myös huonosti liiallista ilmankosteutta ja saasteita.

Sisäkasvatuksessa kanien elinympäristön suosituslämpötila on 16–20˚C. Vieroitetuille poikasille Euroopan ruokaturvallisuusviranomainen EFSA suosittelee korkeampaa lämpötilaa (20–22˚C). Heikko lämpötilan ja ilmankosteuden hallinta altistaa kanit sairauksille.

Hyvinvointia häkissä verkkolattialla?

Eri maiden säädökset kanien käytettävissä olevasta vähimmäispinta-alasta eroavat jonkin verran toisistaan. Alankomaissa vähimmäistilavaatimuksia perustellaan muun muassa imettävien ja pian poikivien emojen pidolla niin sanotuissa hyvinvointihäkeissä, joissa emo on yhdessä vieroittamattomien poikasten kanssa. Häkissä on oltava hylly sekä pesä, jossa on pesäntekomateriaalia. Hyllyllä emokani voi levätä erossa poikasistaan. Emon on pystyttävä makaamaan häkissä koko pituudeltaan ja seisomaan suorana pystyasennossa, mikä ehkäisee selkärangan epämuodostumia.

Vieroitetuilla kaneilla, joita pidetään ryhmissä ja siten myös suuremmissa häkeissä, on paremmat mahdollisuudet toteuttaa luonnollista käyttäytymistä kuten hyppiä ja juosta. Nuoret kanit tarvitsevat tilaa leikkiä. Kanihäkeissä tulisi olla alue, johon kani pystyy myös tarvittaessa vetäytymään. Lämpimissä olosuhteissa kanit tarvitsevat enemmän tilaa, jolloin eläintiheyden on oltava tavallista pienempi.

Käyttäytymistutkimuksissa on todettu, että kun lihakanien eläintiheys ylittää 16 eläintä neliöllä (tai 19 eläintä/m2 riippuen lopullisesta teuraspainosta), kanien hyvinvointi heikkenee. Pienissä häkeissä ylikansoituksen ja käyttäytymistarpeiden estymisen vaara kasvaa, vaikka eläintiheys pysyisi samana. Tutkimustulokset kanien hyvinvoinnista eri eläintiheyksissä ovat kuitenkin vielä puutteellisia.

Pitopaikan lattiamateriaalin osalta vaatimukset vaihtelevat maittain. Kanit pitävät mieluiten kiinteästä lattiasta, joka on puhdas ja kuiva. EFSA:n mukaan verkkolattia parantaa hygieniaa, koska kanit eivät joudu olemaan kosketuksissa ulosteen kanssa, mikä pienentää tautipainetta. Tuotantokanit valitsevat oleskelupaikkansa verkkolattialta tai kiinteältä lattialta olosuhteiden lämpötilan ja kosteuden mukaan. EFSA:n raportti esittää, että verkkolattia soveltuu lihakanien alustaksi. Hyvä lattia ei aiheuta kipua, tuskaa tai vahinkoa ja on pinnaltaan joustamaton, tasainen, vakaa ja hyvin viemäröity.

Pesä suojaa poikasia

Naaraskaneilla on oltava käytettävissään tietyt mitat täyttävä pesäkoppi. Kuiviketta ja pesäntekomateriaalia on niin ikään oltava tarjolla. Kaniemo rakentaa pesän kahdessa vaiheessa: ensiksi käyttämällä luonnonmateriaaleja kuten olkea tai heinää, toiseksi nyppimällä itsestään karvaa ja viimeistelemällä pesän sillä.

Pesäkoppi on välttämätön kanille, jotta se voi synnyttää keskeytyksettä ja sen jälkeen hoitaa poikasiaan. Pesäkoppiin emo voi piilottaa vastasyntyneet poikasensa, pitää ne lämpiminä ja suojella muilta eläimiltä. Pesäkopin sisäpuolella olevan kynnyksen avulla emo voi lähtiessään pesästä irrottaa poikaset, jotka vielä imevät emoa. Sillä tavoin emo voi vetäytyä pois imevien poikasten luota ja olla silti varma, että poikaset pysyvät eristetyssä pesässä. Järjestelyn ansiosta myös poikueen suurimmat poikaset kykenevät lähtemään itsenäisesti pois pesästä.

Kanitkin tarvitsevat virikemateriaalia

Tutkimuksissa on todettu, että etenkin laboratoriokaneilla oljen, heinän tai puuperäisten tuotteiden tarjoaminen vähentää stereotyyppistä käyttäytymistä. Myös tuotantokaneilla näillä virikemateriaaleilla on todettu olevan vaikutusta käytökseen ja tuotokseen, tosin tulokset ovat osittain ristiriitaisia.

Kuivike toimii virikemateriaalina kaneille. Kanien on havaittu esimerkiksi leikkivän kuivikkeella, mutta edellytys kiinnostukselle kuivikemateriaalia kohtaan on, että se on puhdasta ja kuivaa.

Jatkuvan vedensaannin vaatimus ei ole selviö

Kaneille pitäisi aina olla tarjolla karkearehua tai muuta jyrsimismateriaalia, jotta ne voivat tyydyttää jyrsimistarpeensa. Karkearehun tai jyrsimismateriaalin tarjoaminen ehkäisee epänormaalia käyttäytymistä. Jatkuvaa vedensaantia ei kaikissa maissa vaadita, vaikka lyhytaikainenkin vedenpuute vähentää kanien ruokahalua ja alentaa rehun hyötykäyttösuhdetta. EFSA:n mukaan tuorerehua saavat kanit eivät välttämättä tarvitse juomavettä, mutta suosituksena on kuitenkin rajoittamaton vedensaanti.

Kanien hyvinvointi tarkkailuun

Kanien ja niiden ympäristön huolellinen tarkkailu on tarpeen, jotta hyvinvointi voidaan varmistaa. Kaupallisessa tuotannossa kanit ovat korkeatuottoisia, stressiherkkiä eläimiä, jotka ovat myös alttiita sairauksille. Tämän takia eläinten pitäjän täytyy pystyä vastaamaan nopeasti mihin tahansa kanien terveyttä tai hyvinvointia uhkaavaan vaaraan. Useimmissa maissa kanit on tarkastettava kaksi kertaa päivässä samoin kuin muutkin eläintuotannossa käytettävät eläimet.

***

Maa- ja metsätalousministeriön teettämässä selvityksessä tarkastellaan myös muun muassa kanien ryhmittelyyn, siitokseen, jalostukseen, lisääntymiseen ja lopettamiseen liittyvää lainsäädäntöä. Selvitystä (Naapi, Anna-Maija 2016: Vertailu eri maiden tuotantokaneja koskevasta lainsäädännöstä) voi tiedustella maa- ja metsätalousministeriön eläinlääkintäosastolta.