Takaisin

Koe-eläimestä lemmikiksi – neuvottelukunta antoi toimintaohjeet eläinten luovuttamiseen

Tutkimuksen ja opetuksen tarpeisiin kasvatetaan ja käytetään Suomessa vuosittain muun muassa kymmeniä tuhansia kaloja, hiiriä ja rottia sekä muita jyrsijöitä, ja muutamia koiriakin. Osa näistä koe-eläimistä voidaan koekäytön jälkeen tietyin ehdoin luovuttaa yksityisille jatkamaan elämäänsä lemmikkeinä. Tieteellisiin tai opetustarkoituksiin käytettävien eläinten suojelun neuvottelukunta TOKES on laatinut ohjeet tieteelliseen käyttöön tarkoitettujen eläinten yksityiselle luovuttamisesta. Ohjeistuksella TOKES haluaa varmistaa kaikkien eläinlajien osalta, että eläimet pääsevät hyviin oloihin ja luovutustoiminta tapahtuu asianmukaisesti.

Tieteellisiin tai opetustarkoituksiin tarkoitettu tai käytetty eläin voidaan luovuttaa yksityiselle tarkoin määritellyin ehdoin. Ehtojen avulla varmistetaan, että eläin soveltuu lemmikiksi, eikä siitä aiheudu vaaraa ihmisten tai eläinten terveydelle tai ympäristölle. Eläimen terveydentilan täytyy olla hyvä ja eläimen on lähtökohtaisesti oltava kykenevä sopeutumaan uusiin olosuhteisiin.

Koe-eläintoiminnan harjoittajan asiantuntijoista koostuva eläinten hyvinvointiryhmä päättää, onko eläin sopiva luovutettavaksi yksityiselle. Hyvinvointiryhmä laatii kirjallisen suunnitelman eläimen sopeuttamisesta uuteen ympäristöönsä. Eläinlääkäri tarkastaa tarvittaessa eläimen ja varmistaa, että sen terveydentila ja hyvinvointi mahdollistavat luovuttamisen.

Luovutusprosessi alkaa jo kokeen suunnittelusta

Mahdollisuudesta luovuttaa eläinkokeessa käytettyjä eläimiä yksityiselle voidaan päättää jo koetta suunniteltaessa. Koe-eläimiä käyttävä tutkija voi itse ehdottaa eläinten luovuttamista. Koe-eläinyksikkö antaa tarvittavat taustatiedot ja ohjaa uudet omistajat eläimen oikeaan käsittelyyn ja hoitoon. Suomen eläinsuojeluyhdistysten liitto SEY paikallisosastoineen etsii ja valitsee luovutettaville eläimille sopivat kodit ja vastaa eläinten seurannasta ja omistajien neuvonnasta luovuttamisen jälkeen. Eläimiä ei luovuteta ilmaiseksi.

Sopiiko laji luovutettavaksi?

Suurin osa tutkimuksessa käytettävistä nisäkkäistä on pieniä jyrsijöitä. Näiden lisäksi käytetään muun muassa kaniineja, koiria sekä tuotantoeläimiä. Pienet lajit ovat lyhytikäisiä, jolloin eläimen jäljellä oleva elinaika ja mahdolliset vanhuuden ajan terveysongelmat on otettava huomioon.

Eri lajien sosiaalinen käyttäytyminen on erilaista: rotta, koira, sika ja lammas ovat sosiaalisia lajeja, joille lajikumppanin seura on tärkeää. Vaikka lemmikkien kanssa seurustellaan yleensä huomattavasti enemmän kuin koe-eläinlaitoksessa olevien eläinten kanssa, voi eläin joutua kotioloissakin olemaan yksin pitkiä aikoja. Pimeäaktiivisten eläinten vilkkain hereillä olon aika on yö. Lajin sosiaalisuus ja seuran tarve onkin huomioitava sopivaa kotia valittaessa. Eläinlaji ja eläimen koko vaikuttavat olosuhde- ja tilavaatimuksiin.

Lajikohtaisia ohjeita pähkinänkuoressa

Hiiret ovat lyhytikäisiä: ne elävät 1-2 vuotta, minkä vuoksi lemmikiksi luovutettavan hiiren tulee olla nuori, mielellään vain muutamia kuukausia. Hiiret ovat sosiaalisia eläimiä, mutta etenkin aikuiset urokset tappelevat helposti muutostilanteissa ja sopeutuminen vieraisiin yksilöihin voi olla vaikeaa. Jos luovutettava hiiri on ollut ryhmässä, on suositeltavaa jatkaa sen pitoa tutussa ryhmässä myös uudessa kodissa. Tällöin hiiriä luovutetaan kaksi tai useampia samaan kotiin. Jos perheessä on entuudestaan hiiriä, voi naarashiirillä yrittää ryhmässä pitoa samassa häkissä. Uroshiirillä tätä ei mahdollisen tappelun vuoksi pidä tehdä.

Rotat voivat elää 2-4 vuotta, mutta useilla rottakannoilla taipumusta kasvaimiin, mikä kasvattaa kuolleisuutta puolentoista vuoden iästä lähtien. Sisäsiittoisten rottien luovuttamista lemmikiksi ei suositella, koska sisäsiittoisuus voi heikentää niiden hyvinvointia. Rotat ovat sosiaalisia eläimiä, jotka viihtyvät ryhmissä. Etenkin yksilöt, jotka ovat tottuneet olemaan ryhmässä, olisi hyvä kotiuttaa tutussa ryhmässä esimerkiksi pareittain tai koko ryhmän kanssa. Jos kodissa on entuudestaan rottia, uusien laittoa samaan ryhmään on syytä harkita tarkkaan etenkin urosten kohdalla. Yleensä rotat sopeutuvat helposti uusiin ympäristöihin ja tarvitsevat vain muutaman viikon tottumisjakson.

Hamsterin elinikä on noin 1,5-3 vuotta. Hamsteri on erakko eikä viihdy ryhmässä; siksi luovutettu hamsteri on pidettävä yksin, ellei sitä ole luovutettu vakiintuneen parin kanssa. Hamsteria ei voi liioin pitää yhdessä muiden eläinlajien kanssa. Hamsteri on aktiivinen yöaikaan ja voi pitää häkissään meteliä, jos sillä on esimerkiksi juoksupyörä käytössään. Se on tapaeläin, jolla on toistuvia vuorokausirutiineja ja se sopeutuu huonosti uusiin olosuhteisiin. Hamsteri on altis aineenvaihduntasairauksille ja sydänongelmille.

Marsut elävät keskimäärin 4-7 vuotta. Ne ovat sosiaalisia eläimiä ja viihtyvät ryhmissä. Etenkin yksilöt, jotka ovat tottuneet olemaan ryhmässä, pitäisi kotiuttaa tutussa ryhmässä esimerkiksi pareittain tai koko ryhmän kanssa. Naaraat ja yhdessä kasvaneet urosmarsut tulevat yleensä toimeen keskenään, sen sijaan aikuisia uroksia ei voi yhdistää keskenään tappeluiden vuoksi. Marsua ei saa pitää ryhmässä muiden eläinlajien kanssa. Marsu on arka eläin ja sopeutuminen uuteen ympäristöön voi olla hidasta. Sopeutumista tukee rauhallinen ympäristö ja sopivat piilopaikat elinympäristössä.

Kaniinin keskimääräinen elinikä on 5-6 vuotta, mutta ne voivat elää jopa yli 10-vuotiaiksi. Kaniini on sosiaalinen eläin, ja luonnonvaraiset kaniinit asuvat ryhmissä. Koe-eläinosastoilla kaneja pidetään häkissä tai karsinassa yksin, pareittain tai ryhmissä. Pareittain tai ryhmässä pitäminen on vaativaa ja edellyttää toisiinsa sopeutuneita yksilöitä sekä monipuolista ympäristöä, joka tarjoaa riittävästi pako- ja piilomahdollisuuksia.

Kaniinin uudessa kodissa tulee olla mahdollisuudet pitää kaniinia vapaana riittävän suuressa tilassa. Sekä tilantarve että kaniinin odotettu elinikä lisäävät uudelle kodille ja hoitajille asetettavia vaatimuksia. Kaniinien sopeuttamisessa on otettava huomioon eläimen ylläpito koe-eläinosastolla: häkissä pidetty kaniini voi olla varovaisempi ja arempi kuin karsinassa enemmän liikkunut eläin. Häkissä pidetyllä kaniinilla voi myös olla pienempi lihasmassa liikunnan puutteen vuoksi, ja mahdollisesti hauraammat luut. Vähän liikuntaa saanut kaniini on taipuvainen lihomaan ja kerää runsaasti rasvakudosta jo nuorena.

Jos kaniini on ollut pari- tai ryhmäkasvatuksessa, on suositeltavaa luovuttaa samaan kotiin yhdessä pidetty pari tai ryhmä. Ellei luovutettava kaniini ole alle puberteetti-ikäinen, ei kodissa saa olla muita kaniineja. Muina lemmikkeinä kodissa ei voi olla saalistajalajeja.

Koirat elävät keskimääräinen 10-12 vuotta, mutta koira voi elää jopa yli 14 vuotta. Yleisimmin koe-eläimenä käytetään beagleja, jotka sopivat tutkimuskäyttöön suhteellisen pienen kokonsa, helppohoitoisen turkkinsa, terveen rakenteensa ja lempeän luonteensa takia. Samat ominaisuudet tukevat niiden yhteiselon sujuvuutta myös lemmikkeinä.

Koirat kasvatetaan yleensä ryhmissä. Ne ovat sosiaalisia eläimiä, jotka kiintyvät voimakkaasti myös hoitajaansa. Tavoitekasvatetut koirat eroavat lemmikkikoirista laitostaustansa perusteella. Koirien paras sosiaalistumiskausi on nuorella iällä, jolloin ne parhaiten tottuvat erilaisiin asioihin ja kokemuksiin. Laitoksissa syntyvillä koirilla elinpiiri ja kokemukset jäävät selkeästi suppeammiksi lemmikkien yleisestä kokemusmaailmasta. Laitoskoirien voi olla vaikeampaa tottua kotiympäristön ärsykkeisiin.

Parhaassa tilanteessa päätös koirien tulevasta luovuttamisesta tehdään jo ennen koirien hankintaa koe-eläinlaitokseen, jolloin koirille voidaan suunnitella hyvä sosiaalistamisohjelma alusta alkaen niin nuorena kuin mahdollista. Sosiaalistamisessa koiralle esitellään mahdollisimman paljon sellaisia kokemuksia, joita se kohtaa tulevassa elämässään lemmikkinä.

Koirien sopeuttaminen ja luovuttaminen uuteen kotiin on haastava prosessi, joka vaatii paljon resursseja. On syytä laatia selkeä työnjako siitä, kuinka sopeuttamisohjelma, koirien yksilöllisten tarpeiden arviointi ja uusien kotien valinta tapahtuvat. Sopeuttamisohjelma voidaan toteuttaa koe-eläinlaitoksessa tai eläinsuojeluyhdistyksen siihen tarkoitukseen soveltuvissa tiloissa. Sopeuttamisohjelma pitäisi aloittaa siten, että koirien elämässä ei tapahdu liikaa muutoksia yhdellä kerralla, esimerkiksi toimivia ryhmiä ei ole syytä hajottaa.

Sopeutusohjelman avulla koiran kokemusmaailmaa virikkeellistetään, jotta koira sopeutuisi kotikoiran elämäntapaan. Ohjelmassa annetaan muun muassa erilliset paikat levolle ja tarpeiden teolle sekä ulkoilulle. Sopeutumisjakson aikana koira voi myös aloittaa tutustumisen uuteen omistajaan ja perheen muihin koiriin. Sopeutusohjelma on jokaisella koiralla yksilöllinen.

On suositeltavaa luovuttaa useampi yhdessä kasvanut koira samaan kotiin. Uuteen kotiin siirtyminen on suuri muutos tasaisiin olosuhteisiin sopeutuneille koirilla, joten kaikki mahdollisuudet säilyttää tuttuja elementtejä ympäristössä kannattaa käyttää hyödyksi. Jos koira luovutetaan yksinään, tulee uudessa kodissa olla muita koiria, joiden uskotaan sopeutuvan uuteen lauman jäseneen.

Koiranottajalta edellytetään koiratuntemusta, pidättäytymistä rankaisevasta koirankoulutuksesta ja matalaa kynnystä käytösklinikan hyödyntämiseen. Kaikki koirat eivät sopeudu ongelmitta, siksi matala kynnys eutanasiaan estää joutumisen uudelleensijoittamiskierteeseen.

Seeprakalat elävät keskimäärin 2-3 vuotta, suotuisissa olosuhteissa yli 4 vuotta. Koe-eläiminä laboratorioissa pidetään yleisimmin noin 20 eri kantaa, jotka eivät ole täysin sisäsiittoisia. Geenimuunneltuja kantoja on käytössä tuhansia. Seeprakala on parvieläin, jonka ylläpitämistä yksin tai kaksin ei suositella. Parhaiten seeprakalat menestyvät parvessa, jossa on sekä koiraita että naaraita. Erityisesti kaksin pidettäessä kalat kehittyvät aggressiivisiksi toisiaan kohtaan.

Seeprakala on kestävä laji, joka menestyy hyvin tavanomaisissa kotiakvaario-oloissa. Siirrettäessä kaloja akvaariosta toiseen käytetään yleensä steriloituja hedelmöitettyjä munia, jolloin mahdolliset bakteerisairaudet eivät siirry kalojen mukana. Hyvissä laboratorio-oloissa käytössä on UV-sterilointi, joka vähentää riskejä.

Seeprakalojen luovuttamiseen ei liity erityisiä ongelmia. Kalojen tuottaminen on helppoa ja kustannuksiltaan vähäistä. Niiden ruoka ja ylläpidossa tarvittavat välineet ovat helposti saatavilla akvaarioalan kaupoista. Kalaparven akvaarion tulisi olla olosuhteissa, jossa vesi ei vaihdu automaattisesti, noin 45 litraa ja veden lämpötilan 28,5 astetta. Alle 25 asteen lämpötilassa kalat eivät kasva ja lisäänny normaalisti, vaikka pysyvät hengissä ja syövät normaalisti. Seeprakalojen hoidon yleisiin periaatteisiin kannattaa tutustua ennen kalojen hankkimista.

***

Lue TOKESin ohje kokonaisuudessaan täältä.