Takaisin

Kissan elämä on yhtä arvokas kuin koiran

Kissojen asema lemmikkinä on kaksijakoinen: toisaalla rotukissat nauttivat gourmet-päivällisensä henkilökuntansa tarjoilemina, toisaalla taas hylätyt, sairauksien vaivaamat puolivillit kissat yrittävät löytää ruokaa ja suojaa ja selvitä ilman ihmistä. Kissoja otetaan lemmikiksi heppoisin perustein ja hylätään vielä heppoisemmin. Keinoja nostaa kissan arvostusta lemmikkinä pohdittiin Seura-ja harrastuseläinten hyvinvoinnin neuvottelukunnan ja SEY:n järjestämässä asiantuntijaseminaarissa Helsingissä. Seminaarin livelähetystä seurasi satakunta kiinnostunutta kuulijaa.

Ongelmana löytökissat ja villiintyneet kissapopulaatiot

Kissa on usein hankintahinnaltaan halpa, jopa ilmainen lemmikki, joka voidaan ottaa harkitsematta ja ymmärtämättä kissanhoitoon liittyvää vastuuta. Kissoja hylätään vuosikymmenestä toiseen tolkuttomia määriä, SEY:n arvion mukaan 20 000 kissaa joka vuosi. Löytöeläintalot pullistelevat kissoista, joita omistajat eivät tule kyselemään. Kotikissoista valtaosalla ei ole tunnistusmerkintää, mikä tekee niiden hylkäämisestä helppoa: kun kissaa ei tunnisteta eikä omistajaa löydetä, hylkääjällä ei ole pelkoa joutua vastuuseen teostaan.

Löytöeläintaloon päätyvällä kissalla on onnea: se saa ruokaa, suojan ja hoitoa, ja sillä on vielä mahdollisuus päästä takaisin kotiin tai löytää uusi koti. Yksin asumusten liepeille tain luontoon jäävät kissat ovat huonommassa asemassa. Ne muodostavat puolivillejä populaatioita, jotka lisääntyvät hallitsemattomasti. Niissä kissat kärsivät sairauksista ja ennen pitkää sisäsiittoisuudesta, ja ovat useimmiten aliravittuja. Villikissapopulaatiot saavat alkunsa paitsi hylätyistä, myös yksin vapaasti ulkona liikkuvista, leikkaamattomista kotikissoista, jotka synnyttävät pentunsa omistajan tietämättä tai välittämättä.

Tietoa, välittämistä ja käytännön toimia tarvitaan

SEY:n Kati Pullin mukaan kissaongelman ratkaisemiseksi kissojen arvostusta lemmikkinä on lisättävä. Harva koiranomistaja pitää koiraansa yhtä huolimattomasti kuin kissoja on tavallista pitää. Arvostuksen lisäämisen ohella käytännöllinen keino puuttua ongelmaan olisi löytökissojen jäljitettävyyden parantaminen – onhan useimmilla koirillakin ja mikrosiru tai vähintään omistajan puhelinnumero kaulapannassa. Paras tapa olisi Pullin mukaan säätää kissojen merkintä ja rekisteröinti pakolliseksi. Vapaasti ulkoilevien kissojen hallitsemattomaan lisääntymiseen tehoaisi sterilointivelvoite: vain leikatun kissan saisi päästää yksin ulos.

Löytöeläintaloa pitävän eläinsuojeluneuvoja Mira Ekholm-Martikaisen mukaan valistustyö kissojen hyvinvoinnista huolehtimisesta on tarpeen ja kannattavaa, vaikka eteneminen olisi hidastakin. Tietoa kissoista ja niiden hyvinvoinnista on sitkeästi jaettava. ”Kun vaan jaksaa valistaa, aina joku ottaa onkeensa ja huolehtii kissastaan jatkossa paremmin”, Ekholm-Martikainen kertoi havainneensa. Kissojen arvostusta lisäisi myös se, ettei kissaa saisi halvalla tai ainakaan ilmaiseksi.

Kunnat ovat velvollisia huolehtimaan löytöeläimistä, mutta puolivilleille kissalaumoille annettava apu jää Ekholm-Martikaisen mukaan usein vapaaehtoistyön varaan. Vastuutaan väistelevien kissanomistajien kanssa tarvitaan lehmän hermoja ja rautaisia neuvottelutaitoja, jotta yhteisymmärrykseen päästään. Käytännön kokemuksen mukaan villikissaongelmaan puuttumisessa tehokkain keino on yhdessä omistajan kanssa loukuttaa koko populaatio ja palauttaa omistajalle vain muutama yksittäinen, leikattu kissa.

Löytökissa ei löydä kotiin

Lunastamatta jäävät löytökissat ovat valtava taakka löytöeläintaloille: kunnasta riipuen 70-95 % löytökissoista jää noutamatta. Suurin osa näistä kissoista on leikkaamattomia ja siruttamattomia. Osalle omistajista muutaman kympin maksu leikkaamisesta, sirutuksesta ja säilyttämisestä löytöeläintalolla on liikaa, eikä kissaa suostuta sen vuoksi enää noutamaan kotiin. Kaikki omistajat eivät myöskään aktiivisesti etsi ryhdy etsimään kadonnutta kissaansa. Pakollinen tunnistusmerkintä auttaisi löytämään oikean omistajan ja palauttamaan kissan takaisin kotiinsa tai saattamaan omistajan vastuuseen kissan hylkäämisestä.

Kissoja tietoisesti hylkäävät ihmiset joutuvat harvoin vastuuseen teoistaan. Tilanteisiin ei uskalleta puuttua, vaan hylkääminen hyväksytään hiljaisesti, Ekholm-Martikainen kertoi. Asenneilmastoa olisi muutettava niin, että kissan hylkääminen olisi yhtä tuomittavaa kuin esimerkiksi koiran hylkääminen; eihän kukaan jätä koiraansakaan syksyn tullen mökille tai uuteen kotiin muuttaessa vanhan kodin pihalle.

Mikrosiru ei ole kissan henkivakuutus

Vapaana ulkoilevat, leikkaamattomat kissat ovat iso ongelma etenkin maaseudulla. Omistajien asenne kissanpitoon ei ole kunnossa, jos katsotaan että kissojen on annettava lisääntyä vapaasti jotta kadonneen kissan tilalle saadaan tarvittaessa uusia. Kohdennetut leikkauskampanjat auttavat akuuttiin hätään, mutta eivät lisää kissan arvostusta, jos kustannukset maksaa aina joku muu kuin omistaja.

Kissaliiton puheenjohtaja Veikko Saarela kannatti kissojen merkintä- ja rekisteröintipakkoa, mutta muistutti, ettei mikrosiru kissalla auta ihan kaikkeen. ”Siru ei ole kissan henkivakuutus, sillä yksin ulkoileva kissa on aina vaarassa joutua onnettomuuksiin”, Saarela huomautti. Kissaliitto ei suosittele kissojen ulos päästämistä yksin, vaan neuvoo ulkoiluttamaan kissat kytkettyinä tai huolellisesti aidatulla alueella.

Muuttuuko kissan asema uuden eläinten hyvinvointilain myötä?

Eläinsuojelulain uudistusta maa- ja metsätalousministeriössä valmistellut Tiina Pullola kertoi, että uuden lain yleisinä periaatteina ovat eläinten hyvä kohtelu eläimiä kunnioittaen, tarpeettoman kivun ja kärsimyksen aiheuttamisen kielto, tarpeettoman hyvinvoinnin vaarantamisen kielto ja hoidotta jättämisen ja hylkäämisen kielto. Lakiluonnos on tulossa lausunnoille joulukuun aikana.

Kissojen ja koirien pakollista tunnistusmerkintää ja rekisteröintiä ei lakiuudistuksen yhteydessä tulla esittämään, mutta niiden valmistelua jatketaan ministeriössä. Nisäkkäiden pitäjälle voidaan Pullolan mukaan säätää velvollisuus estää pitämiensä eläinten hallitsematon lisääntyminen, mikä antaisi viranomaisille mahdollisuuden puuttua holtittomaan pihakissojen pitoon ja villikissapopulaatioiden syntyyn.

Kunnilla on tällä hetkellä velvollisuus järjestää löytöeläinten hoito 15 vuorokauden ajan. Jatkossa tämä olisi maakunnan tehtävä ja velvoite olisi hoitaa eläimiä vain kymmenen vuorokautta. Löytöeläinhoitolan pitäjille säädettäneen velvollisuus tarkastaa eläinten tunnistusmerkintä ja pyrkiä löytämään oikea omistaja. Uutena tulisi myös löytöeläinhoitoloiden velvoite järjestää eläimille ensiapu ja muu kohtuullinen sairauden hoito. Maakuntien tulisi tilastoida ja julkaista tiedot löytöeläimistä vuosittain.

Samat ongelmat ja ratkaisun avaimet muuallakin

Seminaarissa esiintyivät kutsuttuina vieraina myös Belgian Flandersin hallinnon eläinten hyvinvointiasioista vastaava Eric Van Tilburgh ja norjalaisen eläinsuojelujärjestö Dyrebeskyttelsen Norgen toiminnanjohtaja Monica Dahlback. Heidän kertomansa mukaan kissojen ongelmat vastaavat heilläkin hyvin pitkälti Suomen tilannetta. Toimenpiteitä, suunnitelmia ja seurantaa tehdään aktiivisesti ja edistystä tapahtuu hiljalleen. Säädösten toimeenpanossa ja hallinnon halukkuudessa tarttua asiaan on kuitenkin paikoitellen parannettavaa. Kissojen arvostuksen nosto olisi ensisijaisen tärkeää myös näiden maiden kissaongelman ratkaisemiseksi, puhujat muistuttivat.

Lue SEY:n tiedote tilaisuudesta täältä

Lisää kissan hyvinvoinnista täällä