Takaisin

Kalat ansaitsevat saman kohtelun kuin muutkin eläinryhmät

Luonnonvaraisten eläinten ottaminen lemmikiksi on puhuttanut seura- ja harrastuseläinten hyvinvoinnin neuvottelukuntaa viime kesän kokouksissa. Neuvottelukunta on kuullut akvaarioharrastajia ja -asiantuntijoita ja keskustellut luonnonoloista pyydettyjen kalojen kyvystä sopeutua akvaario-olosuhteisiin. Neuvottelukunta päätyi kannanotossaan suosittelemaan, että luonnonvaraisten eläinten ottaminen lemmikiksi kielletään, mutta soraääniltä ei keskustelussa vältytty.

Suomen luonnosta ei saa ottaa lemmikiksi nisäkkäitä eikä lintuja, mutta kielto ei koske kaloja, sammakkoeläimiä, matelijoita eikä ulkomailta tuotuja eläimiä. Eläinsuojelulain uudistuksen yhteydessä heräsi keskustelu siitä, miksi olisi hyväksyttävää tuoda lemmikiksi ulkomailta luonnosta pyydettyjä eläimiä, ja miksi kaloja, matelijoita ja sammakkoeläimiä kohdellaan eri tavoin kuin lintuja ja nisäkkäitä.

Kalojen hyvinvoinnin arviointi on haastavaa

Neuvottelukunnan keskustelu kääntyi erityisesti kaloihin, sillä ulkomailta luonnonvesistä pyydettyjä kaloja tuodaan yleisesti Suomeen lemmikeiksi. Eri kalalajien vaatimukset muun muassa ympäristön, ravinnon, vedenlaadun ja reviirin suhteen vaihtelevat paljon, eikä niiden hyvinvoinnin edellytyksistä voida tehdä yksityiskohtaisia yleistyksiä.

Kysymys eläimen kyvystä tuntea kipua ja mielihyvää on eläinten käyttäytymisen ja hyvinvoinnin tutkimuksen peruspilareita. Nykytiedon mukaan kalat ovat kykeneviä tuntemaan kipua ja hyvin todennäköisesti myös kärsimään siitä. Lajeilla, joilla on hermostossaan kipua lievittäviin yhdisteisiin reagoivia reseptoreita, voidaan perustellusti olettaa olevan myös kyky tuntea kipua. Leikkimistä puolestaan voidaan pitää epäsuorana todisteena siitä, että eläin tuntee mielihyvää, sillä leikissä erittyy mielihyvähormoneja. Kaikista kalalajeista ei toistaiseksi tiedetä, leikkivätkö ne, mutta samaa ei tiedetä kaikista nisäkkäistä, linnuista ja matelijoistakaan. Silti tieteessä pidetään hyvin todennäköisenä, että kaikilla edellä mainituilla ryhmillä on kyky tuntea kipua ja mielihyvää.

Kalojen käyttäytymistä ei vielä tunneta tarpeeksi, minkä vuoksi niiden hyvinvoinnin arviointi on haastavaa. Kalan yleisolemuksen ja lisääntymismenestyksen perusteella hyvinvoinnin tasoa voi arvioida hyvin karkeasti, mutta ne eivät ole ainoita eivätkä riittäviä mittareita, kun halutaan selvittää kokonaishyvinvointia ja kalan omaa kokemusta tilastaan.

Haastavuudestaan huolimatta kalojenkin hyvinvointia pyritään mittaamaan ja arvioimaan. Viljeltyjen kalojen hyvinvointiin pätevät pitkälti samat periaatteet kuin luonnonkaloilla. Luonnosta pyydettyjen kalojen haasteet selviytyä vankeudessa sen sijaan ovat omanlaisensa. Merilajeja on erityisen vaikea saada lisääntymään akvaario-oloissa, mikä kertoo kalojen hyvinvoinnin heikkenemisestä ja herkkyydestä ympäristöolojen suhteen.

Miksei luonnonvaraista

Luonnonvaraisina elävät eläimet eivät luonnossakaan välty kivulta ja kärsimykseltä: tyypillisiä stressin aiheuttajia villieläimille ovat esimerkiksi ravinnon vähyys tai vaihtelevuus vuodenajan mukaan, ankarat ympäristöolosuhteet, taudit ja vammat, saalistuspaine ja ihmisen aiheuttamat muutokset elinympäristössä.

Luonnonvaraisilla eläimillä on kuitenkin kohtalainen mahdollisuus valita elinympäristönsä ja käyttäytyä lajinmukaisesti. Olennaisten käyttäytymistarpeiden tyydyttäminen onnistuu parhaiten luonnonoloissa, vaikka hintana olisikin nälkä, taudit tai toisen eläimen ruoaksi joutuminen. Luonnossa eläimellä on käytössään koko lajinmukaisen käyttäytymisen edellyttämä olosuhteiden ja valinnanmahdollisuuksien repertuaari, jota vankeudessa ihmisen järjestämissä oloissa voidaan vain jäljitellä.

Yleisenä periaatteena eläinten hyvinvoinnin turvaamisessa on, että eläimen olosuhteita ei heikennetä sen elämän aikana ratkaisevasti. Ihmisen hoidossa olevien eläinten kyseessä ollessa tämä tarkoittaa sitä, että eläintä pidetään aikuisenakin yhtä hyvissä olosuhteissa kuin mihin se on lapsuusaikanaan tottunut. Luonnonoloissa kasvanutta ja niihin sopeutunutta eläintä sen sijaan ei periaatteen nojalla saa ottaa vankeuteen lainkaan.

Pyynti stressaa villikalaa

Luonnosta lemmikiksi otettaville eläimille aiheutuu suurella todennäköisyydellä stressiä, jota aiheuttaa esimerkiksi elinympäristön muutos, lajitovereista erottaminen, ihmisen läsnäolo sekä pyynti ja mahdollinen pyynnin yhteydessä tapahtuva vammautuminen. Esimerkiksi kuljetusten on tutkitusti todettu aiheuttavan kaloille huomattavaa stressiä ja muita hyvinvointiongelmia; luonnosta pyydetyille kaloille ongelmallisiksi voivat muodostua kalojen kuljettamiseen ja säilyttämiseen liittyvät pito-olosuhteet kuten veden happi- ja suolapitoisuus, sameus, lämpötila ja sen muutokset, sekä kuljetusastia. Myös sosiaalinen ympäristö, eläintiheys ja ympäristön monimuotoisuuden väheneminen aiheuttavat ongelmia. On mahdollista, että luonnonvaraisen eläimen sopeutuminen elämään lemmikkinä ei sekään suju ongelmitta, vaan voi aiheuttaa eläimelle merkittävää stressiä.

Sisäsiittoiset kannat taantuvat ilman säännöllistä geenilisää

Luonnonvaraisia kaloja pyydetään ja myydään suoraan lemmikeiksi, mutta niitä tarvitaan myös akvaariokalakantojen monimuotoisuuden säilyttämiseen. Makean veden kaloja voidaan viljellä, mutta suolaisen veden lajit eivät pääsääntöisesti menesty viljelyolosuhteissa, minkä vuoksi niitä on pyydettävä suoraan luonnosta. Makean veden kaloja kasvatettaessa luonnosta pyydettyjä yksilöitä ”sekoitetaan” säännöllisesti laitoskantoihin, mikä lisää kalakannan geneettistä monimuotoisuutta ja parantaa jälkeläisten kykyä selviytyä. Jos geenilisää ei tule, viljellyillä kannoilla alkaa ennen pitkää esiintyä muun muassa lisääntymisongelmia, kannibalismia ja epämuodostumia.

Akvaarioalan asiantuntijoiden mukaan kalojen ammattimainen pyynti luonnosta on kontrolloitua. Kalat pidetään pyynnin jälkeen karanteenissa, josta ne myydään eteenpäin, ja ne päätyvät lopulta tukkukaupan kautta akvaariokauppaan. Kaloja lääkitään ja vesiolosuhteita säädetään tarpeen mukaan. Kalan päädyttyä harrastajan akvaarioon sitä ei yleensä sen jälkeen enää siirrellä, vaan se saa vakaat olosuhteet loppuelämäkseen. Viljellyillä kaloilla kierto on samanlainen, ainoastaan pyyntipaikka eroaa.

Luonnosta suoraan pyydettyjen kalojen osuus myynnissä olevista akvaariokaloista suomalaisilla akvaariokauppiailla on alan oman arvion mukaan 5-20 %. Suomessa myytävistä merikaloista noin 90 % on pyydetty luonnosta.

***

Neuvottelukunta totesi, ettei kaloja ole perusteltua kohdella eri tavoin kuin muita eläinryhmiä, vaikka tutkimustietoa ei vielä olisikaan karttunut niiden osalta tarpeeksi. Kalojen pyyntiin luonnosta liittyy huomattavia yhteiskunnallisia, sosiaalisia, ekologisia ja poliittisiakin vaikutteita, mutta neuvottelukunta totesi ottavansa kantaa ainoastaan lemmikkinä pidettävien kalojen hyvinvointiin yksilötasolla. Olemassa olevan tutkimustiedon ja varovaisuusperiaatteen nojalla neuvottelukunta päätyi suosittelemaan, ettei luonnosta pyydettyjä eläimiä oteta lemmikiksi lainkaan. Päätös ei ollut yksimielinen.