Takaisin

Eläimen kannalta ikäviä koulutusmenetelmiä ei tarvita, jos kouluttaja hallitsee positiivisen vahvistamisen

Eläinsuojeluasiamiehen huhtikuussa järjestämä Eläinten hyvinvointi 2015 -seminaari keräsi runsain mitoin kuulijoita, paikan päällä parisataa ja verkon välityksellä yli 460. Tilaisuuden avasi rouva Jenni Haukio koskettavalla puheellaan. Ohjelmassa oli luentoja ja keskustelua niin lemmikki- kuin tuotantoeläinten hyvinvointiin liittyvistä aiheista. Seuraavassa kooste suositusta Tuulia Applebyn luennosta eläinten kouluttamisesta positiivisella vahvistamisella.

Mieluummin mukavia kokemuksia ja onnistumisia kuin rankaisemista ja pelkoa

Eläinten käyttäytymisklinikkaa yliopistollisessa eläinsairaassa pitävä eläinlääkäri Tuulia Appleby piti kiinnostavan puheen eläinten koulutuksesta positiivisen vahvistamisen avulla. Positiivinen vahvistaminen tarkoittaa, että eläimen haluttua käytöstä vahvistetaan antamalla eläimelle toivotusta käyttäytymisestä palkkioksi jotain, mistä eläin pitää.

Appleby erotti puheessaan käsitteellisesti oppimispsykologian etiikasta toteamalla, että oppimispsykologian nojalla voidaan käyttää erilaisia eläintenkoulutusmenetelmiä, joiden teho on taattu: esimerkiksi koiraa voi kouluttaa väkivalloin, ja koira voi näin oppia. Etiikka sen sijaan määrittää, onko oikein kouluttaa eläintä väkivallalla. Applebyn etiikan mukaan koulutettava asia täytyy tehdä eläimelle mahdollisimman helpoksi ymmärtää ja mahdollisimman miellyttäväksi oppia.

Oppimista tapahtuu koko ajan, joten koulutuksen kanssa on syytä olla tarkkana. Toisinaan eläimet oppivat myös silloin, kun niiden ei ihmisen mielestä ole tarkoitus oppia. Kouluttajan täytyy pyrkiä itse käyttäytymään samalla tavalla sekä kotioloissa että koulutustilanteessa, jotta eläin ei hämmenny kouluttajan viesteistä.

Positiivinen ja negatiivinen vahviste ja rankaisu

Eläimen käytöstä voidaan koulutuksessa joko lisätä vahvistamalla tai vähentää rankaisemalla.  Positiivinen sana liittyy koulutusterminologiassa siihen, että koulutuksessa eläimelle lisätään jotain ja negatiivinen siihen, että jotain otetaan pois. Negatiivisessa vahvisteessa jotain eläimelle ikävää poistetaan; esimerkiksi ratsastaja löysää pohkeita, mikä helpottaa hevosen oloa. Positiivinen vahviste taas lisää eläimelle jotain kivaa, kuten koiralle nakkipalan, samalla lisäten kivaan asiaan liittyvää kouluttajan toivomaa käytöstä. Rankaista voi myös negatiivisesti. Negatiivisessa rankaisussa eläimeltä otetaan pois jokin kiva asia, esimerkiksi omistajan huomio, toiveissa vaikkapa vähentää koiran hyppimistä omistajaa kohti. Positiivisessa rankaisussa taas eläin saa osakseen jotain ikävää, kuten sähköiskun, jolloin eläimen toivotaan alkavan välttää sähköiskuun johtanutta käyttäytymistä.

Positiiviseen vahvistamiseen kuuluu siis palkinto toivotusta käyttäytymisestä, jolloin eläin ymmärtää, mitä sen halutaan tekevän ja saa siitä palkinnon, jolloin eläin pyrkii toimimaan toivomallamme tavalla jatkossakin. Positiivinen vahvistaminen ei Applebyn mukaan aina ole tehokkain menetelmä; tutkimusten mukaan negatiivinenkin vahvistaminen voi olla yhtä tehokas, mutta toisin kuin negatiivinen, positiivinen vahvistaminen edistää eläimen hyvinvointia.

Millaista palkkaa eläimelle maksetaan?

Käyttäytymisen vahvistamisessa sopivan palkan laatu ja määrä vaihtelevat eläinkohtaisesti. Palkka voi olla herkku, huomio, rapsutus, leikki tai jopa vain se, että eläimen annetaan olla rauhassa. Palkkaneuvottelut eläimen kanssa eivät aina johda toivottuun lopputulokseen. Esimerkiksi koiraa voi olla vaikea opettaa pois jäniksen perään lähtemisestä, jos koiran mielestä maailmassa ei ole mitään hauskempaa kuin jäniksen jahtaaminen. Tällöin mikään palkka ei välttämättä ole koiralle riittävä jäniksenajon tuottamaan mielihyvään verrattuna.

Eläin tarvitsee johdonmukaisen ja reilun työnantajan

Palkitsemisessa on oltava johdonmukainen ja palkkion ajoituksen pitää olla kohdallaan. Palkan täytyy tulla samalla hetkellä kun eläin käyttäytyy toivotulla tavalla, tai toivotusta käyttäytymisestä on vähintäänkin heti viestittävä eläimelle esimerkiksi naksuttimen avulla. Koulutukseen kuuluu myös johdonmukaisuus: jos haluat koiran olevan kerjäämättä ruokapöydästä, sille ei koskaan saa antaa herkkuja pöydästä, muuten koira kokeilee onneaan loputtomiin. Koira oppii, että kerjääminen kannattaa, jos herkku tipahtaa edes satunnaisesti.

Mahdollisimman mukavaa ja helppoa

Naksutinkoulutukseen kuuluva naksutus on toissijainen vahviste, joka kertoo eläimelle, että palkka on tulossa hetken päästä. Vaikka palkka tulee myöhässä, eläin kuitenkin tietää, mistä sitä palkitaan. Eläimelle kerrotaan siis selvästi, mitä siltä halutaan, ja järjestetään koulutustilanne sellaiseksi, että eläimellä on hyvät mahdollisuudet onnistua. Näin eläimen itseluottamus kasvaa. Eläimen oma motivaatio oppia vaikuttaa positiivisesti eläimen ja ihmisen väliseen suhteeseen. Saat mitä pyydät -menetelmä on opettavainen myös kouluttajalle, jonka täytyy suunnitella koulutus etukäteen sekä toimia järjestelmällisesti ja tehokkaasti suunnitelman mukaan.

Jokainen koulutustyyli voi epäonnistuessaan aiheuttaa ongelmia, mutta positiivisella vahvistamisella kouluttamisessa on Applebyn mukaan pienempi riski aiheuttaa eläimelle traumoja. Koulutuksen ei kuulu olla vain tehokasta, vaan myös eläimen hyvinvointi on huomioitava. Hyvinvointi sisältää paitsi fyysisen, myös henkisen hyvinvoinnin aspektin, jossa eläimen tunnetilat otetaan huomioon. Koulutustilanteen on oltava eläimelle mahdollisimman miellyttävä.

Positiivinen vahvistaminen sopii kaikkeen kouluttamiseen

Oppimisen lainalaisuudet ovat kaikilla eläinlajeilla samat. Käytännössä oppeja sovelletaan kullekin lajille ominaisen käyttäytymisen mukaan. Positiivisen vahvistamisen ei tarvitse rajoittua vain hauskojen temppujen opettamiseen, vaan sen avulla voi opettaa eläimelle kaiken, mitä voi opettaa myös hyvinvoinnin kannalta haitallisemmin menetelmin. Niin sanottuja kovia koulutusmenetelmiä ei siis tarvita ollenkaan, jos kouluttaja hallitsee positiivisen vahvistamisen riittävän hyvin.

Hevosten koulutuksessa hyödynnetään Applebyn mukaan paljon positiivista rankaisua ja sitä seuraavaa negatiivista vahvistamista eli lisätään ja poistetaan jotain eläimen kannalta epämiellyttävää, kuten painetta.

Hevonen arvostaa ruokaa palkintona usein enemmän kuin esimerkiksi rapsutusta. Herkkujen antaminen palkkioksi ei tutkimusten mukaan saa aikaan makupalojen kerjäämistä, jos kouluttaja toimii johdonmukaisesti. Kun toivottu käyttäytyminen merkataan hevoselle esimerkiksi äänimerkillä, hevonen oppii ennen pitkää yhdistämään äänen ja palkinnon.

Hevosten kanssa toimiessa turvallisuus on erityisen tärkeää. Hevonenkin voi innostua oppimistilanteessa liikaa. Jos koulutus ja palkitseminen loppuvat yhtäkkiä, hevosen mielestä leikki voi loppua kesken. Hevosta on tärkeää palkita myös siitä, että se käyttäytyy rauhallisesti. Hevoselle voi myös opettaa, milloin ja miten koulutussessio loppuu.

Huom. Osa hyvinvointiseminaarin luennoista tulee myöhemmin verkkoon katsottaviksi.